"Vihdoinkin", sanoisi Nuusku, jos puhua osaisi. Nuuskuttimen toipuminen on edennyt mallikkaasti, joten tänään oli aika siirtyä toipilauden seuraavaan vaiheeseen eli hihnalenkkeilyyn. Nuuskuli oli varsin tohkeissaan päästessään kiertämään kokonaisen korttelin! Luonnollisestikin alussa rasitusta lisätään vähä vähältä ja pikku hiljaa kasvatellaan lenkkimatkaa normaaliin. Kelit ovat kuitenkin sen verran liukkaat, että varovasti mennään alussa.
Possut vaikuttavat ahkeroineen polvessa tosissaan. Polvi ja takajalan käyttö näyttävät hyvältä: istuessa jalka ei lenkota suorana sivulla vaan Nuusku istuu niin kuin koirat, kävellessä Nuusku varaa kaikille tassuille ja seisoessa kaikki jalat ovat normaalissa asennossa. Jonkin verran toispuoleisuutta tietyissä tilanteissa on kuitenkin havaittavissa, mutta toivottavasti tämä tasoittuu viimeistään kuntoutuksessa. Ja tuon toispuoleisuuden havaitseminen edellyttää tarkkaa syynäystä eli mistään suuresta erosta ei ole kyse.
Nuusku hankki oma-aloitteisesti elämäänsä sisältöä aloittamalla juoksun. Perinteisesti juoksujen aikaan Nuusku tykkää nukkua normaalia enemmän, joten ihan hyvä ajoitus sinänsä, niin eipähän kyllästy toipilasaikansa toimettomuuteen enää enempää. Nuuskuli voi katsella unia ja kuvitella kirmaavansa vapaana pitkin havumetsän sammalikkoa.
Juoksunsa juuri lopettanut Rapsu ei puolestaan ole tehnyt muuta kuin lenkkeillyt, piehtaroinut aurinkoisilla hangilla, syönyt lunta ja tavannut vanhoja sekä uusia kavereita. Uutena tuttavuutena Rapsu tapasi hirmuisen pienen Viiru-aussien. Rapsu suhtautui Viiruun aikuismaisella kypsyydellä vaikka Viiru olisi halunnut typistää Rapsun hännän. Kahdenkeskisillä lenkeillä on ollut veikeää huomata Nuuskun puuttumisen vaikutus, Rapsu nimittäin käyttäytyy nuuskumaisesti eikä rapsumaisesti. Mielenkiintoista nähdä mitä tulee tapahtumaan, kunhan ulkoillaan taas normaalisti eli N & R -duona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti