Aluksi sain valita radalta kolme lyhyttä kohtaa, joihin hiottiin ensin tekniikka kohdalleen. Ekalla pätkällä (1-5) Rapsukka pysyi joka kerta lähdössä täydellisesti (no yhden kerran se yritti rohmuta selkänsä takana olevasta kassista lihapullat ja neiti Pinkkipupun) sekä esitteli hienoja tiukoja kaarroksiaan, mutta vähemmän tiukalla kurvilla saatiin loppupeleissä aika tiukemmaksi. Rapsuhan kääntyi siivekkeitä hipoen luonnostaan, joten halutessani pidempää rundia piti sitä oikein yllyttää kaartamaan pitkäksi eikä se siltikään kaarra liian pitkäksi. Hassu elukka.
Toisella pätkällä (8-12) aivan uskomattoman sulokkaasti kulkevaksi ohjaukseksi valikoitui pienet linjaukset (8, 10), valssit (9-10, 10-11) ja poispäinkäännös (12). Alkuperäisen suunnitelmani perusjunttiohjauksella en olisi millään ehtinyt kriittiseen pisteeseen (12), aivan tuhoontuomittu idea ja olikin hienoa löytää rohkeus ja taito poispäinkäännökseen. Poispäinkäännös toimi hirmuisen näpsäkästi, kun vain muistin pitää toisen käteni kurissa. Pikkumurmeli on oppinut lukemaan tuota ohjauskuviota niin hyvin :)
Vikassa pätkässä (16-18) Rapsun sai pöydälle putken sijaan, kun vain ajoitti haltuunoton kohdalleen. Ei suurta ongelmaa siinä vaikka ensin muutamaan otteeseen putkessa rallattiinkin. Tosin sähköpöytä aiheutti pientä korvien luimistelua ennen treeniä, kun sen ääneen lihapullien kanssa tutustuttiin, mutta itse treenissä piippaus ei menoa haitannut ja Rapsu napotti piippaavalla pöydällä tunnollisesti vaikka etenin itse kohti hyppyä (19).
Aivan mahtia oli huomata, että sen jälkeen, kun olin nopeasti hionut nämä kolme vaikeinta kohtaa, sujui kisamainen treeni aivan loistavasti! Pystyttiin vetämään 38 estettä ilman, että unohdin missä mennään tai mitä pitää tehdä. Pysyin suunnitelmassa ja ohjaus näyttikin kuulemma rauhalliselta ja hallitulta. Radalle en ihmeellisyyksiä laittanut vaan edellä mainittujen kuvioiden lisäksi vedin aika perusohjauksella, mukana muutama persjättö (19-20, 34-35) sekä niistosokkari (31) ja muuten vaan tykitettiin. Niin oli parasta ja Rapsu oli ihan ykkönen :)
Oleellista oppia oli se, että minun täytyy pitää pää kylmänä (eikä paineistua kesken kaiken alla olevasta nollaradasta) ja pysyä suunnitelmassa (eikä soveltaa omiani lennosta) niin hyvä tulee, ohjauksellisesti kriittiset pisteet pitää tiedostaa ja ymmärtää, että jos niihin pääseminen junttimeiningillä on mahdottomuus, niin pitää rohjeta valita juntista poikkeava vaihtoehto, koska yhden semmoisen per rata pystyn vääntämään ilman, että alkaa ahdistamaan. Rapsu pyöri, lensi ja sinkosi kuin pieni eläin ja oli muutenkin niin upeasti ohjattavissa oleva otus, että treenit olivat pelkkää hymyä ja yhteistyö oli molemmista maailman paras asia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti