torstai 3. helmikuuta 2011

Leijeröintilöintiä

Illan treenin teemana oli leijeröinti, koska se on yksi meidän suurista heikkouksista. Joskin ilman sitä taitoa pystyy huoleti elämään, mutta olisihan se kiva olla tekemättä asioita siksi, koska ei huvita eikä siksi, koska ei osaa.

Putket ja hypyt on puomin takaa opittu leijeröimään, joten ajattelin testata miten kepit siellä sujuisivat. Viime sunnuntaina ACE:lla valmennusryhmän treenissähän keppien suorittaminen minun ollessa putken toisella puolen oli erityisesti Nuuskulle raastavaa, joten pidin illan tavoitteena ihan vaan kahden esteen pätkää eli puomin alta putken kautta kepeille. Tavoite oli liikaa. Nuuskis kyllä hakeutui keppien aloituskohtaan, jossa namia sai kuonoon, mutta ei sitä kepit hotsittanut vaan se yritti katseellaan etsiä jotain kivempaa suoritettavaa. Ei ollut sinänsä yllätys, koska pujottelu on aina ollut Nuuskun inhokki, mutta se tekee sen hyvällä asenteella, kun sitä tehdään ns. yhdessä. Joten unohdamme siis jatkossa nämä trendikkäät hömpötykset ja menemme juntilla eteenpäin, koska silloin Nuuskulla on oikeasti kivaa. Ja Nuuskuhan ei tee asioita, jos sillä ei ole kivaa. Koetettiin vielä leijeröintiä hyppyhässäkässä ja se onnistui lahjonnalla eli palkkakuppi häämötti halutun siivekkeen takana. En tiedä olisinko omalla liikkumisellani, rytmitykselläni ja ohjauksellani voinut Nupakkoa tuossa kuviossa enemmän tukea, koska sitä on hankala arvioida samalla kun tekee. Mutta ei ole leijeröinti meidän juttu, jätämme jatkossa moiset kotkotukset muille.

Rapsun kanssa pujottelukohta meni huomattavasti paremmin. Palkkaa tuli ensin keppien aloitukseen hakeutumisesta putken ulostulosuulta ja lopulta Rapsuli poimi kepit hienosti putken kautta vaikka lönkyttelin puomin toisella puolen. Saatiin useampi hyvä toisto kahdella esteellä. Ou jee! Yritin Rapen kanssa koettaa vielä hyppyhässäkkää, jossa jätin leijeröinnin väliin, koska R oli jo paiskinut paljon töitä kepeillä. Tarkoitus oli vaan hullutella. Harmiksemme jotkut namit olivat levittäytyneet pitkin kenttää, jolloin Pikkuimurin hypyt hieman töksähtelivät (lue: elukka pysähteli syömään), joten luovutin suosiolla ja otin muutaman toiston poispäinkäännöstä rima maassa olevalle hypylle eri puolella kenttää. Sehän on Rapsulille haasteellinen kuvio, mutta saatiin siihen pari kivaa toistoa palkan ollessa hypyllä. Tuota pitäisi treenata enempi, koska sitä saattaa joskus vaikka tarvita vaikka ei se tunnu yhtään omalta ohjausvaihtoehdolta. Mie tykkään enempi siitä, että on kiire alta pois ja ryminällä tullaan kimppuun.

2 kommenttia:

Satu kirjoitti...

Olit oikeassa, se oli Topin juttu. Kun tokalla kierroksella opin radan ja lakkasin haittaamasta Topin menoa, jopa hypyillä leijeröinti onnistui - vaati kyllä vastakkaisella kädellä pois päin työntämistä. Kiva treeni, kiitos!

Heidi kirjoitti...

Kiitos aamun nauruista, ai lakkasit haittaamasta Topin menoa :)