Rapsuliinuksen kanssa lähdettiin kirmaamaan kolme Tuomo Pajarin rataa Kantelesärkän pakkaseen. Onneksi lähdettiin, koska kolmosissa kisasi mukavan monta maksitolleria, joiden taitavuutta oli ilo katsella. Taidokkaita otuksia ohjaajineen on toki muutenkin hauska seurata, mutta kyllä punaturkkien meno on aina erityisen kaunista :)
Omat radat menivätkin sitten vähän niin ja näin, ei tullut täydellisyyttä vaan enemmän tai vähemmän rävellystä. Päästiin kuitenkin pitkästä aikaa jopa palkintopallin korkeimmalle korokkeelle mikä oli oikein piristävää paleltuneille varpaille.
Ensimmäinen rata kaatua kupsahti Rapsun varastamiseen lähdössä. En ehtinyt tarvittaviin asemiin ja niinpä elukka oli putkessa puomin sijaan. Koska hylly tulla tupsahti jo kolmannella esteellä, jäi minulle pitkästi rataa testata vaihtoehtoisia ohjaustapoja mm. poispäinkääntöä junttipaukkuvalssin sijaan ja sain todeta, että vanhassa vara parempi. Kaarrokset on junttimenolla paljon pienemmät, koska valssit saan kuitenkin suurinpiirtein oikein ajoitettua ja kohdilleen toisin kuin hilavitkutukset. Erityisen kauniit kepit Rapsu tempaisi jälleen kerran, niin eläimelliset. Tykkään.
Toinen rata alkoi jälleen varastuksella, mutta sain hommasta kiinni ja kolmannelta esteeltä lähti oikeasti upea rata käyntiin. Tuntui hyvältä, kulki hyvin, Rapsu irtoili juuri sopivasti. Puomin kontaktilta otti viitosen ja sen näki jo Rapsun ilmeestä ennen puomia, aivot olivat tipahtaneet edelliseen putkeen. Mutta kiva kokonaisuus, jolla voitto heltisi.
Kolmas rata oli hypäri ja olin päättänyt, että nyt ei kyllä varasteta ei. Pidin ötökkään katsekontaktin, jolloin ehdin komentamaan sen takaisin istumaan ahterin alkaessa hilautumaan ylöspäin. Varastihan tuo kuitenkin, sinkosi liikkeelle lähtölupaa antavan suuni aukeamisesta. Hirmuisen hieno rata oli kuitenkin, aivan huikea avokulmakeppien itsenäinen haku. Hyllyn aiheutin omalla myöhästymiselläni pituus-rengas-putki suoralla, Rapsu ehti lukea putken vääränpään ennen kuin olin edes tajuissani tilanteessa. Muutoin aivan buenoa.
Treenitarpeet tulivat vahvasti esille näissä kisoissa. Aiemmin lähdössä varastelu on ollut satunnaista, mutta nyt se on sääntö eikä poikkeus. Eli aloitusten harjoittelua puomin kontaktin tehotreenin lisäksi. Vaikka ihan nappiin ei mennytkään, niin hirmuisen mukavaa Rapsun kanssa oli kisata ja erityisesti lämmittely- ja jäähdyttelylenkit olivat pelkkää parhautta, kun murmeli onnellisena piehtaroi ne eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti