Sunnuntaina olivat toiset valmennusryhmän treenit ACE:lla, kouluttajana Tiia Vitikainen. Koska ryhmässä oli peruutusten vuoksi tilaa, lähti Nuuskukin mukaan. Alla treenipiirros, jotakuinkin tuollainen se oli ehkä.
Kakkoshypyllä tavoitteena oli, että koira olisi niin pätevä, jotta osaisi niistäytyä vaikka ohjaajan rintama ja koivet ennakoisivat jo kolmosta. Mutta minulla ei ollut näin päteviä koiria. Jos napotin napa Nuuskun kirsua ja jalat kolmosta kohti kakkoshypyllä, tuli Nupa luokse mikä olikin loogista, koska niinhän sen kuului oppimansa mukaan tehdä. Nuuskuliinuksen kanssa niisto kakkoselle toimi hyvin minun junttityylillä eli rintamasuuntani ei ollut ennakoivasti kolmoselle vaan ensin kakkoselle ja vasta esteen lukitsemisen jälkeen kolmoselle. Tätä niiston junttilinjaa en ajatellut jatkossa mitenkään muuttaa, sillä Nuusku kääntyy tiukasti vaikka ohjaajansa onkin humppaava juntti. Rapsu puolestaan vaati selkeän oton hypyn yli ja vasta sitten pystyin niistoon kiitämään, muutoin R kiersi koko ekan hypyn. Rapsun kanssa pitääkin vahvistaa lähtöjä vinoille hypyille, tai onko kyse edes vahvistamisesta vaan jopa opettelusta.
Keinu ohjattiin koiran vasemmalta puolelta ja otus heitettiin kuutoselle, tehtiin valssi/ persjättö seiskan jälkeen lähelle kasia ja siitä sitten leijeröitiin kepit siten että oma linja kulki suoraan hppyä 10 kohti, johon tumppastiin pakkovalssi. No Nuuskua ei kyllä kepeille saanut sitten millään vaan elukka painoi putkeen minkä ehti. Vaikka ohjauslinjakin oli oivallinen, oli valintana putki mieluisampi. Hyvin N kepeille meni, jos vein sen sinne ja jätin leijeröinnit väliin, mutta ei N ilman vientiä keppejä valinnut vaikka palkka odotti keppien jälkeen, vaikka toistettiin pelkkiä keppejä palkalla ja vaikka putkesta ei saanut mitään. Tai siis muiden mielestä putkesta ei saanut mitään, mutta putkihullun koiran mielestä putken suorittaminen nyt oli ihan paras palkka itsessään. Mikä on parempaa kuin syöksyminen täysillä suoraan putkeen? Tämän toistuvan oma-aloitteisen valintansa vuoksi Nuusku diagnosoitiin hitaasti oppivaksi heikoksi ketjuttajaksi, josta olen Nuuskulle melkoisen monta asiaa kouluttaneena hieman eri mieltä, mutta kukapa sitä toisaalta omaa koiraansa idioottina pitäisikään. Rapsu yllätti minut irtoamalla kuutoselle. Rapsuli haki kepit hyvin ja oli leijeröitävissä putken loppuun saakka, mutta kun Rapsu putken loputtua näki kuinka kaukana minä olen, niin siihen loppui se sivuttaisetäisyyden kesto pujottelussa. Tuo oli oikein mukava treenikohta ja sitä pitääkin treenata itsekseen.
Poispäinkäännös puomilla toimi Nuuskun kanssa hyvin saatuani ohjeeksi jättää puomille tarvittavaa sivuttaisetäisyyttä, mutta Rapsun kanssa ei ollenkaan. Onnistuin sohlaamaan Rapen takaisin puomille ja nyrjäyttämään nilkkani. Toisaalta poispäinkäännöstä ei suuremmin olla harjoiteltu, joskus kesällä yhdessä koulutuksessa sitä tehtiin, jolloin osissa palkattiin ja lopulta tuurilla onnistuttiin, mutta ei sitä oikeasti olla koskaan sen syvemmin olla opeteltu, joten pitää treenata.
Loppupätkä meni ilman suurempia kommelluksia, mitä nyt Nuusku kävi vetäisemässä okserin väärinpäin 18-20 välin persjätön aikana. Ennakoiva valssi pelitti molempien kanssa kauniisti muurilla. Pätkällä 28-31 ohjaajan olisi kuulunut tehdä persjättö putkelle, välistäveto vastakkaisella kädellä, valssi ja niistosokkari. Meillä toimi paremmin se, että vein hypyt 29-30 takaakiertoina eli persjättö putken jälkeen, ennakoiva valssi lievällä sylivekillä hypylle 28, päällejuoksu 29 sekä niistosokkari 30. Hienosti tulivat, joskin Rapsun kanssa jäin hieman niistossa sen linjalle.
Tykkäsin kovasti treenistä ja mukavahan se oli taas kuulla ylistystä Rapsun potentiaalista. Toki koulutuksessa oli mukana ohjaus- ja koulutuselementtejä, joita en omaan käyttöön huoli vaikka niiden pointit ymmärränkin, mutta toisaalta on välillä hauskaa joutua treenaamaan asioita, joita itse tiedostamattaan/tiedostaen jättää treenimättä tai valikoi aina sen ohjaustavan, jolla pystyy peittämään koiransa perusosaamisen heikkoudet. Ulkopuolisen vetämässä treenissä ne tulevat armotta esille. Osa heikkouksista on sellaisia, että saavat jäädä otuksiin ja aion ne jatkossakin ohjaustavoilla kompensoida, mutta osa on sellaisia mitä pitää oikeasti kehittää. Ja osa niistä heikkouksista on minun mielestäni vahvuuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti