Nuuskun ja Rapsun joulunaika ja vuodenvaihde ovat olleet luultavasti vuosisadan ankeimmat, koska emäntänsä on maannut kuolemankielissä peiton alla, jolloin luppakorvien elämänsisältö on ollut olematonta. Onneksi Nuusku ja Rapsu ovat aina olleet päiväunien, nokosten, ettoneiden ja muuten vaan pötköttelyjen kanssa hyvää pataa, joten aika on mennyt sujuvasti höyhensaarilla. Maailman helpoimmat koirat eivät kiipeile seinille vaikka viikkoon tai vaikkapa kahteen ei tapahdu yhtään mitään muuta kuin että ulos pääsee pissille ja ruokakuppi heitetään kuonon eteen.
Pientä aktiviteettia oli kuitenkin ilmassa eilen, jolloin kaverukset matkasivat jälleen kerran eläintohtorille: tällä kertaa Rapsulla oli peräkontrolli ja Nuuskulla syöpäepäily. Rapsun anaalikutka ei antibiottikuurilla huvennut, joten pyllyä käytiin lääkärille esittelemässä. Mitään vikaa siinä ei enää ollut vaan tulehtunut anaalirauhanen oli kutinasta huolimatta parantunut, mutta koska tulehtunut anaali oli aiheuttanut aiemmin kutkaa, oli peräaukkosen iho mennyt hieman rikki ja siksi kutisi edelleen. Iho oli myös hieman turvoksissa ja punoittava, joten Rapsu sai hoidoksi pyllyn huuhtelua lämpimällä vedellä ja bebanthenin levitystä.
Rapsusta moinen hoivaaminen on noloa, tosi noloa, ja Rapsu luimottaa näkymättömän oloisena silloin kun pehvaa haudotaan ja linimenttejä levitellään. Rasva olisi kuitenkin ihanaa syödä, joten tovin rasvan levityksen jälkeen Rapsu saa hengata tötterö päässä mikä onkin sitten kamalaa, aivan kamalaa. Rapsu ei voi liikkua tötterö päässä, ei sitten yhtään senttiä. Rapsu vaan on ja näyttää surkealta. Tämä johtaa luonnollisesti siihen, että Rapsu säälitään ja se saa herkkuja.
Nuuskun syöpäepäily oli jälleen kerran rasvapatti, mutta pitihän se käydä näyttämässä, kun se masun puolella hillui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti