Minulle kiperä kohta oli hypyllä kolme, mutta siihenkin sain ötököille tiukat käännökset, kun lähdin ajoissa kakkoselta liikkeelle ja sain sylivekin kohdalleen. Mikähän siinäkin on, että takaakierroissa pitää jäädä ihailemaan ja notkumaan. Niisto hypylle 10 vaati myös hieman säätöä, koska koen hankalaksi survoutua hyppyjen lähelle kättäni hypyn yli survomaan. Hissuttelen niistoilla ja hissuttelemalla Nupa painoi täysillä putkesta putkeen. Nupan ohjauksessa pitää olla asennetta eikä hiirulaisuutta. Rohkealla niistosokkarilla molemmat pyöri hienosti. 18-20 väli meni mukavimmin persjätöllä ennen putkea 19 ja valssi putken ja hypyn väliin, jolloin tuli kiva linjaus putkeen 20.
Toissapäivänä Nuusku ja Rapsu kävivät Kivuttomalla, koska Nuuskuli on pariin otteeseen pyllyänsä mattoon hinkannut ja Rapsu puunannut peräänsä antaumuksella vaikka juoksu ei ole lähimaillakaan. Ajattelin, että josko niillä on anaalirauhasongelmaa tai jotain lapin sopuleista saatuja loisia. Toki kelpo koiranomistaja tursauttaisi itse elukkansa anaalirauhaset tyhjiksi, mutta minä en ole ajatellut lähestyä kelpoutta tässä asiassa.
Nuuskulla oli rauhaset pullollaan ja niistä sinkoutui melkoista tököttiä, hieman oli ryynimäistä kamaa, mutta ei kuitenkaan tulehtunutta. Parin viikon päästä pitää kuulemma puristella uudestaan, jotta nähdään, että menikö samointein ohi. Rapsulla oli myös pinkeät rauhaset, mutta erite oli varsin suloista ulkonäöltään. Siinä ei siis ollut mitään arveluttavaa. Typyt saivat myös loishäätönä Drontal-satsit mitkä mussuteltiin tyytyväisinä kuin parhaat herkut konsanaan. Reissulla tarkastettiin myös strategiset mitat: Rapsu 14,2 kg ja Nuusku 13,2 kg. Punkerosta on tullut Kuikelo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti