Itsenäisyyspäivän kunniaksi Nuuskuliinus palasi kisakentille ja hienosti palasikin! Ensimmäiseltä Lummerannan tuomaroimalta agilityradalta Nupatsu nappasi nollaradan ja sijoittui hienosti kolmanneksi jättäen myöskin puhtaan radan kirmanneen kämppiksensä neljänneksi. Aivan huikea paluu ja mikä ilo Nuuskua oli ohjata, kun ei tarvinnut juurikaan stressata omista ohjauslinjoista, koska ei Nuuskis niitä turhaan katsele vaan tsekkaa radan suoraan aivoistani.
Toinen rata meni Nupatsun kanssa muutoin hienosti, mitä nyt kaveri varasti lähdöstä törkeästi. Olin matkalla parin hypyn taakse ja havahduin siihen, että joku punainen sujahtaa ohitseni putkeen... Mikäs siinä, putki olikin kolmas este. Epähuomiossa jätin hypyn 12 väliin, jotenkin en tajunnut sitä ollenkaan, joten hyllyhän siitä napsahti, mutta oikein kiva sellainen. Untamolla oli niin mahtava kisavire ja silminnäkijöiden mukaan vauhtiakin oli kertynyt tauon aikana tassuun entistä enemmän.
Rapsu rohmusi myös lähdössä ja siitä meillä alkoi alamäki, koska ohjausvaihtoehto B ei oikein sujuvasti Rapsulle uponnut. Koetettiin räveltää rata läpi, mutta loppuvaiheessa tuli otettua harkittu hylly, kun R ei millään pitkille hyppysuorille irronnut, niin ajattelin sitten, että oikaistaan, samahan tuo. Erityisen ylpeä olen kuitenkin itsestäni sen suhteen, että Rapsun kanssa löysin myös hypyn 12.
Oikein oli hauskaa, suorastaan riemukasta! Radat olivat hauskaa paahtamista ja Nuusku niin rakas. Viikonloppuna N ja R kävivät parin tunnin maastolenkillä Topin ja Susun kanssa. Muutoin on vietetty hiljaiseloa ja samoiltu metsässä omalla porukalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti