torstai 4. marraskuuta 2010

Discotytöt kisafiiliksessä


Yllä olevaan illan reeniin hankittiin lisävirettä painetta nostamalla. Hallin seinustan pöydällä napotti kasa suklaapatukoita, jotka treeniryhmän paras ja viilein liitelijä saisi mukaansa. Homma eteni siten, että jokainen sai yrittää rataa kolme kertaa aina alusta aloittaen ja pisimmälle kantanut virheetön suoritus olisi kisassa mukana.

Jos joku saa ihmisen fiiliksiin, niin suklaa. Minulla on tapana kärsiä ponnettomasta treenivireestä, mutta eipä tänään! Ihan olin kisatunnelmissa, aivan täpinöissäni ja Nuusku aisti innokkuuteni. Aivan mahtava pikku-ulisija heitti turhana painolastina olevat korvat kyydistä heti lähdössä. Yritin jotain epätoivoista niistorävellystä tuohon kakkoselle, mutta tajusin siinä nytkyessäni, että enhän minä ole edes Nupalle niistoa opettanut vaan Rapsulle, ja tulos oli sen mukainen. Lopulta löysin koiran jostain selkäni takaa ja sain sullottua sen putkeen, mutta sittenpä matka katkesikin neloselle... Toisella yrittämällä niisto ei parantunut, ennemminkin heikkeni, jos se nyt oli edes mahdollista, mutta päästiin sentään viitoselle, josta Nupatsu sinkosi aalle kertakaikkisen lennokkaasti. Nooh, kolmas kerta toden sanoo ja kertoo, että kahdeksan estettä sopii meidän tasolle. Nuuskun mielestä kahdeksasta seuraava numero on 25.

Pitkälle ei siis liihotettu, mutta se fiilis! Niin huikea. Minä saan kisajännityksen herkuista, Nuuskuli elää minun jännityksestä ja minä imen lisäiloa Nupan aivot narikkaan kaahotuksesta. Voisiko parempaa olla? No ei! Meidän pitää vielä päästä kisaradoille. Pakko.

Rapsun kanssa taidettiin ensin päästä kuutoselle, sitten viitoselle mentyäni uskomaan kilpakumppaiden sabotaasiyritysneuvoja ja lopulta kasille. Rapsun kakkosen niisto jarrulla oli hirmuisen kaunis :) Rapsuli oli myös täpinöissään, mutta ei se nakkaa ikinä korvia nurkkaan ja sitä minä sen kanssa kaipaisin. Kuulostaa varmaan järkyttävältä, mutta kyllähän sekopäisyys aina kuuliaisuuden voittaa. Veikeää oli huomata, että Rapsuli on ajanut tekniikassa Nuuskun ohi. Toki Nuuskuli on hieman ruosteessa vasta telakalta päästyään, mutta siitä huolimati se ei pese Rapsua enää kuin asenteessa. Mikä ei tosin ole mikään vähäteltävä ominaisuus.

Ei varmaan tarvinne kertoa, että kahdeksan esteen suorituksilla emme suklaateja mukaan haalineet. Skabailun jälkeen vedimme treenimällä rataa. Oma fiilis lurpahti hieman, mutta ei kokonaan, ja se näkyi Nuuskun menossa: Nuusku kuunteli. Jos minä en ole tappamassa rataa, ei sitä tapa Nuuskukaan. Kuitenkin hyvällä sykkeellä mentiin ja kovasti kivaa oli, mutta riskit puuttuivat. Nupatsu pelitti hyvin, mitä nyt valikoi kontaktin mieluummin kuin putken, jos kovin kaukaa koitin viskellä. En myöskään kyennyt vetämään vielä kepukoita vaan Nuuskulin 11 oli pussi.

Rapsun kanssa meni mahtimeiningillä treenaaminen. Sitä ei minun pieni vireenlasku haittaa vaan asenne pysyi samana ja vauhti hyvänä. Saatiin Rapsun kanssa hieno rata. Rapsulin kanssa kaikkein makeinta on sen kyky olla menemättä mihinkään putki-kontakti-ansoihin vaan se menee aina sinne minne pitää ja sen voi nakella kontaktin alla oleviin putkiin kaukaa, koska se on niissä varma. Myös takaakierrot on aika imeviä ja kaarrokset pikkuruisia. Onhan se pätevä, mutta ihan liian kiltti. Takapenkin tytöt on etupenkin hikareita mielenkiintoisempia, ei siitä pääse mihinkään.

4 kommenttia:

Satu kirjoitti...

Kaikki tollerit selvittivät 8 estettä. Olipa opettavainen treeni, ihan top 5:ssa! Ensi treenissä minun pitää muistaa pyytää katsomaan, onko hieronta parantanut Topin liikkumista.

Kiitos discotytöille myös mäkiterapiasta; otetaan uusiksi.

Heidi kirjoitti...

Enpäs hoksannut katsoa Topia sillä silmässä, pitääkin ensi kerralla erityisesti kyylätä. Ilmeisesti 8 on joku tollerien suosikkiluku, koska mie olin aivan varma, että Topi kuuliaisena poikana nyt ainakin vetää koko radan virheettömästi.

Ja ehdottomasti mäkiterapia uusiksi!

Heidi kirjoitti...

Niin ja mie aattelin kasvaa ensi viikoksi henkisesti siihen malliin, että Nuuskuli pääsee pujottelemaan.

Satu kirjoitti...

Hassua miten paljon joutuu opettelemaan tuntemaan itseään ja kasvamaan ihmisenä, kun touhuaa koirien kanssa.