Agilitya läpi yön

Unissahan ihminen saapi parhaat ideansa, joten agilitystakin kannattaa nähdä unta. Viikonlopun antia on pyöritelty nukkuessa niin kovasti, että jo on kumma, jos ohjaaja ei kehity :) Unohdin aiempiin ylistyksiini laittaa itselleni muistiin olennaisimman eli sen, että  mitään ihmeellisiä vipatushipatusheilautuksia minun ei tarvitse opetella ikuna vaan pystyn ohjaamaan Rapsua vanhalla tutulla ja kotoisalla perusohjauksellani, kunhan vain opettelen ajoittamaan ohjauksen oikein sekä tekemään sen teknisesti puhtaasti. Ajoituksesta ja rytmistäni on siis kaikki kiinni. Kuulostaa hieman huolestuttavalta, koska minultahan puuttuu tyystin ajantaju ja rytmitaju, mutta toisaalta helpottavalta, että trendikkäät hilavitkutukset eivät ole jouhevuuden edellytys. Saan olla kääpä rauhassa.