Nuusku oli aivan loisto vireessä. Jo lämmittelylenkillä se jatkuvasti puski minua peräänsä ketkuttaen ja pomppi apinanlailla. Siitä on vaan niin parasta tehdä juttuja omalla porukalla :) Itse treenissä takaakierrot pyörivät hyvin ja huolellisella ohjaustekniikalla sain niihin saman draivin kuin Rapsulla, mutta Nuuskulla kesti pari toistoa pöydän kanssa ennen kuin se muisti, että tarkoitus ei ole syöksyä täysillä yli vaan pysähtyä. Asian hoksattuaan Nupa suoritti pöydän kertakaikkisen upeasti: N syöksyi kohti pöytää matalana ja häntä tanassa, hyppäsi samalla kiepsahtaen ilmassa ympäri ja jäi täristen odottamaan lupaa jatkaa rataa. Oikea asenne! Muuten pätkässä ei ollut mitään ihmeellistä, perusohjauksella sinne minne pitikin.
Rapsulla oli pöytä oikeaoppisesti mielessä, joten sitä ei tarvinnut ihmeemmin kertailla. Rapen kanssa testailin kuutoselle erilaisia ohjaustapoja ja koetin sisäistää niistosokkaria. Keppikulma oli sylkkärillä yllättävän hankala, mikä tosin johtui ohjaajan heikosta sylikäännöstekniikasta. Valssilla oikea väli löytyi heti vaikka lähetyskulman jätti samaksi kuin sylkkärillä eli ohjaajalle olisi saatava kunnon sylikäännöstreeniä, vaihtuisi epämääräinen koikkelehtiminen selkeään ohjaukseen. Lopun putkiralli lämmitti Rapsun sydäntä, se kun putkista niin kovasti tykkää :)
Hauska oli tehdä iloiset pikatreenit, ei jääty mitään hinkkaamaan, kun ei hinkattavaa ollut. Treenin jälkeen lähdettiin jäähdyttelyseikkailulle Hammaslahden metsään. Siellä hurahtikin reilu tunti polkuja tallustellessa ja pupujen jälkiä tutkaillessa. Pienet metsästäjät saivat lepuuttaa nenujaan hajumaailmassa antaumuksella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti