Lennä koira lennä ja hölökkää koira hölökkää

Nuuskutin edusti tollereita illan agilitytreeneissä yksinään, koska Rapsun ihosta löytyi pienoinen nirhauma masun puolelta enkä halunnut sitä pölyiseen halliin viedä tulehdusta hakemaan. Rapsutin sai jäädä kotiin nokosille keräämään voimia illan juoksulenkkiä varten.

Ensin Nuusku liiteli alla olevasta kuviosta punaiset 1-14. Ohjeistuksesta huolimatta en älynnyt aluksi suoristaa Nuuskua tarpeeksi hypylle 6, joten Nupa tykitti seiska hypyn sijaan kympin vikaperin. Uusinta yrityksellä sisäistin Marjon antaman ohjeen ja linjasin luppakorvan hypylle, joten Nuuskuli liisi somasti seiska hypyn kautta putkeen. Ensimmäisellä yrityksellä sain Nuuskun myös huijausputkeen hypyltä 11, koska käskytykseni oli olematon ja myöhässä. Saatuani kohtaan käskyn ennakoivammin kääntyi Nupa kauniista takaaleikkauksilla kepeille.


Toisena pätkänä otettiin muutama takaakiertotreeni, koska suoraan juokseminenhan ei ole Nuuskulle mikään ongelma, mutta takaakierrot eivät ole koskaan kulkeneet samoissa sfääreissä kuin vaikkapa Rapsulla. Nupa teki kuuliaista rataa ja tiukkaa kiertoa. Nelos keppien haku oli myös onnistunutta, joskin tuin sitä siinä jonnii verran. Lopuksi otin muutaman putki-hyppy lähetyksen namialustalle, keppejä namialustalle sekä puomin toistoja.

Illalla Rapsu pääsi crossilenkille Akun kanssa. Pitkästä pitkästä aikaa lähdettiin juoksemaan eikä minulla ollut mitään odotuksia sen suhteen, kunhan toivoin, että ihan koko matkaa ei tarvitsisi raahata Rapsua perässä. Eikä tarvinnutkaan. Rapsu oli oikein innoissaan ja ravasi iloisesti edellä. Tehtiin viiden kilometrin lenkki, josta alusta puolikilometriä lämmiteltiin, neljä juostiin ja lopusta puolikas kilsa jäähdyteltiin. Lämmittelyt ja jäähdyttelyt olisivat toki voineet olla pidemmät, mutta tahti ei loppujen lopuksi ollut mikään päätä huimaava vaan kevyttä ravia.

Oikein miellyttävää oli huomata, että Rapsu ei tarvinnut Akua jänikseksi vaan juoksi omaa juoksuaan. Ilmeisesti Nuuskun antijuoksufiilis on ollut sen verran tarttuvaa, että valjakkona meno on ollut Rapsullakin aika laiskaa, mutta yksin juostessaan meininki oli aivan eri toista. Joskin on sanottava, että käännyttyämme takaisin päin Siilaisten jälkeen, Rapsun into hieman lässähti, kun se huomasi, että samaa reittiä tullaan takaisin, mutta aika pian se sai taas juoksun ilosta kiinni. Pitää kuitenkin jatkossa suunnitella reitti siten, että siitä tulee selkeä kiekko eikä mitään edestakaisin rytyytystä. Mutta olipa hauskaa!