Aamun alkajaisiksi Nuuskutin jäljesti lyhyen kirsunviritysjäljen viikonlopun mejäkoetta varten. Tarkoituksena oli parantaa Nuuskun makaustyöskentelyä entisestään, ja Nuusku merkkasi makaukset hienosti. Osaan makauksista oli kaiveltu piiloon poronmaksanpalasia, ja Nuusku tönki ne ilolla esille. Hienosti ja tarkasti Nuusku tutki myös makaukset, joissa ei ollut mitään ekstraa. Toivottavasti sama jälkivarmuus ja makaustyöskentely jatkuu Pieksämäellä.
Illalla kävimme vepeltämässä Mion kanssa. Tällä kertaa treenasimme veneen noutoa, esineen vientiä ja veneestä hyppyä. Kunhan ilma taas lämpenee niin otetaan hukkuvan pelastaminen mukaan kuvioihin.
Veneen noudon lämmittelynä sekä Nuuskun että Rapsun hakivat ensin köyden veneestä ja vasta sen jälkeen noudettiin koko paketti. Hienosti meni veneen hakeminen molemmilla. Kumpikin lähti vauhdilla hakemaan venettä ja veti veneen sekä ihmisen rantaan asti innolla.
Esineen viennissä Nuusku vei köyden pätkän rantavedessä olevalle avustajalle, välillä innokkaasti, välillä hieman epäröiden. Innokkuus lisääntyi, kun päädyimme tekemään siten, että avustaja ei ota köyttä pois vaan riekuttaa sillä Nuuskua ja antaa Nuuskun pitää köyden. Vetopalkan avulla köysi myös pysyy suussa loppuun asti eikä Nuusku ennakoi mahdollista namipalkkaa tiputtamalla köyttä. Eli käytännössä Nuusku kahlasi lelun kanssa vetoleikkimään ja kivaa oli :) Rapsu puolestaan vei köyttä avustajalle rannalla samalla periaatteella, mutta veteen Rapsun kanssa ei vielä siirrytty.
Loppuun otettiin vielä veneestä hyppyjä. Nuuskulla ne menivät hienosti kuten aina ja Rapsukin yllätti positiivisesti. Tällä kertaa Rapsu meinasi varastaa joka hypylle ja sinkosi innolla veneestä kutsun kuultuaan. Aivan mahtavaa kehitystä!
Viikonloppuna kävimme retkeilemässä Ala-Koitajoen eräreitin, ja reissu oli oikein nautinnollinen. Maasto oli paikoin haastavan kivikkoinen eli Nuuskusta ja Rapsusta yhtä juhlaa, koska he saivat loikkia kiveltä kivelle kuin pikku tarzanit. Oman hupinsa reitille toivat myrskyn kaatamat käsittämättömän suuret kuuset, joiden yli sai kiipeillä, ali mönkiä tai välillä kiertää kuusen pituutta ihmetellen. Pauhaava koski veti luppakorvia puoleensa, mutta virtaus ei näyttänyt kovin voimakkaalta, joten vapaana saivat viilettää koko lenkin ja mennä uimaan, jos siltä tuntui. Nuotiopaikat lukeutuivat myös karvakuonojen suosikkietapeiksi. Meitä ennen reitin oli kiertänyt joku kalamies, koska nuotioihin oli tipahdellut Nuuskun ja Rapsun mielestä varsin herkullisiksi hiiltyineitä kaloja. Nam. Oikein mukava päiväreissu, suosittelemme kohdetta ja tulemme mielellämme retkiseuraksi :)
Nuusku kävi myös antamassa rabies-vasta-aineverinäytteen ja kunhan tulokset tulevat päästään lomareissulle kiipeilemään vuorille ja nuuhkimaan Jäämeren tuoksuja. Rapsultahan vastaava homma tehtiin jo keväällä.
2 kommenttia:
se ala-koitajoen retki oli kyllä oikein kiva! ei ne sitten vieläkää ollu niitä puita kaataneet. veikkaan että samat puut olivat meidän retkellä myös ;)
hei, mie haluan sitten kuulla teidän tulevasta ulkomaanmatkasta!kuulostaa hienolta!
Jep, aivan mahtava retkipolku. Kiitos vaan vinkistä :)
Miekin olen innoissani tulevasta ulkomaanreissusta :) Vielä kun osaisi päättää sopivan ajankohdan, että ei joudu Lapin puolella kaikenmaailman ötököitten purtavaksi.
Lähetä kommentti