Eilisessä Katja Ojansivun koulutuksessa treenattiin ennakoivaa ohjausta perusohjauksella, valssilla ja takaaleikkauksella. Harjoitukset tehtiin molempiin suuntiin, ja oli hassua huomata puolierot omassa ohjauksessa. Treenipätkissä korostuivat Nuuskun ja Rapsun erilainen ohjattavuus sekä se, että minun on oikeasti osattava ohjata silloin kun menen Rapsun kanssa, Nuuskun kanssa saan tehdä mokia ilman että heti on katastrofi edessä. Rapsu lukee minua herkästi, mikä on erittäin hyvä asia, mutta edellyttäisi sen, että osaisin ohjata.
Ensimmäisellä pätkällä 1-4A ohjattiin koiraa perusohjauksella eli tehtiin pieni vekki ennen kolmoshyppyä, jotta koira kääntyy sutjakasti putkeen. Nuuskun kanssa tämä meni ihan ok, tosin voisin olla ennakoivampi, jolloin kaarros hypyn 3 jälkeen olisi vielä pienempi. Rapsunhan minä onnistuin survaisemaan kakkoshypyn jälkeen putkeen 4B/17, koska olin myöhässä ja koukussa ja ties mitä. Rapsu reagoi heti kehonkieleeni ja meni siihen putkeen mihin sen virheellisesti ohjasin. Saatiin tämä Rapsunkin kanssa onnistumaan, kunhan vain muistin pysyä suorana ja pitää käden lähellä vartaloa.
Toisella pätkällä 1-4B ohjattiin ennakoivalla valssilla eli lähdettiin kääntämään hyvissä ajoin hyppyjen 2 ja 3 välillä ja ohjaus tehtiin aina koiranpuoleisella kädellä. Tosin käytän vienosti vahvistuksena myös toista kättä, koska silloin saan nuo kääntymään paremmin. Nuuskun kanssa tämä onnistui erinomaisesti, mutta tätähän me tehdäänkin kisoissa koko ajan. Rapsu kääntyi Nuuskuakin tiukemmin, joten hyvin meni tämä pätkä, jos ei oteta lukuun sitä kertaa, jolloin olin liian hätäinen ja omalla liikkeellä vedin Rapsun hypyn 2 ohi suoraan putkeen 4B/14. Rapsu on käsittämättömän tarkka näytöistäni ja liikkumisestani ja sujahtaa hirveällä vauhdilla onnettoman ohjaukseni mukaisesti. Asia mitä itse en kyennyt tekemään tässä treenissä oli pieni vekki valssiin yhdistettynä, mutta onneksi se ei medikokoisilla koirilla ole tuossa välttämätön, koska ne kääntyvät muutenkin. Pitää kuitenkin treenata siihen vekkiä, koska luulen, että Nuuskun kääntöön tulisi silloin enemmän linjakkuutta.
Kolmas pätkä oli 1-4A takaaleikkauksella. Vedettiin vekki ennen hyppyä kolme ja siitä sitten takaaleikkauksella putkeen. Nuuskun kanssa meni mukavasti, joskin välillä Nuusku oli hieman haasteellinen vekkiin vedettävä, kun se olisi halunnut posottaa suoraan, mutta aina se sieltä oikeaan putkeen kääntyi. Rapsulle tämä oli vaikeampi harjoitus. Ja minulle Rapsun kanssa. Siinä missä Nuuskua pitää vetää luokse ja jopa hetken aikaa pitää, on Rapsu otettava haltuun vain sekunnintuhannesosaksi ja heitettävä heti eteenpäin, muuten se ei oikein enää irtoa. Rapsu tuli hienosti kiinni minuun ja sain sen siitä hypyllekin, mutta oma liike jäi usein liian hitaaksi eikä Rapsu enää irronnut putkeen. Saatiin muutama onnistunut toistokin, mutta tämä on selkeästi asia, jota minun Rapsun kanssa pitää harjoitella.
Loppuun vedimme ratapätkän 11-21, johon sovelsimme illan oppeja. Ennakoiva valssi hypylle 13, vekki ennen hyppyä 15, vekillä ja takaaleikkauksella hypylle 16 ja ennakoiva valssi hypylle 19. Nuuskun kanssa pyörittiin hyvin, joskin ennakoiva valssini hypylle 19 oli ontuva. Rapsu tuli myös upeasti, mutta takaaleikkaus hypylle 16 oli haastava, sillä Rapsu kääntyi herkästi ennen hyppyä, jos olin liian hätäinen omassa liikkumisessani.
Ihan älyttömän hyvät ja avartavat treenit. Edellä mainittujen asioiden lisäksi työstämistä vaativat Rapsun paikalla pysyminen lähdössä (ahteri nousee herkästi), minun kumartelun ja pyllistelyn loppuminen sekä oman liikkumisen kehittäminen siten, että se on selkeää ja oikein ajoitettua ohjausherkälle Rapsuttimelle. Koska olen Nuuskun kanssa tottunut siihen, että ohjaus voi olla vähän sinnepäin, tuleepi tästä varmaan ikuisuusprojekti. Joten palikkatreenillä pitää lähteä opettelemaan Rapsun ohjaamista; hei hei kaikki vaikeat kuviot ja tervetuloa takaisin neljän esteen perustreenit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti