Mejätreenit

Pitkästä aikaa suuntasimme metsään mejäilemään. Vedin eilen molemmille treenijäljet ja aamulla lähdimme jälkipuuhiin. Seurana meillä oli aloitteleva jälkikoira kooikerhondje Aku, joka selviytyi urakastaan hienosti. Aku tietää kyllä mitä nenällä tehdään.

Nuuskun jäljellä keskityttiin erityisesti makauksiin, joita oli runsaasti. Ensimmäisellä suoralla ollut makaus vilahti ohi turhan nopeasti. Nuusku vilkaisi makausta, mutta ei vaivautunut nuuhkimaan. Kulman makaukseen olin tiputellut nameja ja Nuusku ottikin makauksen huolella ja merkkasi tarkasti. Keskimmäisellä suoralla oli kaksi namitonta makausta, jotka molemmat Nuusku merkkasi hyvin. Valitettavasti illalla ehti tulla pimeä jälkeä tehdessä, joten jäljen loppu oli suunniteltu heikosti. Viimeistä kulmaa lähestyessä Nuusku alkoi ottamaan ilmavainua kauempana olevasta sorkasta, sillä loppumakaus oli liian lähellä kulmaa. Kehoituksesta Nuusku jätti sorkan vainuilun väliin, palasi jäljelle, merkkasi kulman ja jäljesti vauhdikkaasti viimeisen suoran sorkalle. Hieno suoritus :)

Rapsu harjoitteli katkoa ja suorilla olevia makauksia. Rapsu lähti porhaltamaan reipasta vauhtiaan ja ensimmäisen suoran makaus hutaistiin ohi. Katkolle tultaessa Rapsu lähti hienosti rengastamaan oikealle puolelle ja lähestyi jälkeä, johon olin tehnyt makauksen helpottamaan löytymistä. Valitettavasti sotkeuduin ryteikköön jälkinarun kanssa ja Rapsu sai tiukan nykäisyn, jolloin Rapsu keskeytti jäljen hakemisen ja palasi luokseni. Harmitti suuresti! Rapsu on herkkä nykimisille eikä enää rohjennut lähteä katkolle, joten ohjasin Rapsun jäljen jatkolle. Loppu oli varmaa ja vauhdikasta rapsumaista työskentelyä, makaukset merkattiin hyvin ja sorkan löytymisestä iloittiin.

Täytyy tehdä vielä ennen lumien tuloa Rapsulle uusi katkoharjoitus, että saadaan onnistunut suoritus muhimaan talveksi. Pitää varmaan myös alkaa nykimään Rapsua lenkillä, että se tottuu siihen ja tuntuu siitä normaalilta... no jos nyt ei kuitenkaan ;) Jospa kuitenkin koettaisin itse kirmata ketterämmin perässä.