Olipas hunajainen viikonloppua Tuulia Liuhdon koulutuksissa. Hieman mietitytti miten koipi jaksaa tampata kaksi päivää putkeen, mutta jaksoi se! Molempina päivinä Lohikäärme loisti hienouttaan ja teki juoksukyvyttömän ohjaajansakin duunit. Tuulia totesikin kivasti, että hän ei uskonut, että nämä treenit voi suorittaa kävellen, mutta näköjään voi, kun on koira "jolla on sairaan hieno motivaatio ja itsevarmuus sekä kyky lukea pienen pieniä ohjausvivahteita". Onhan se pätevä pikkuotus. Itselle tuli oppia siitä millaisia linjoja on varmempi kävellen ohjata ja huomio siitä, että mitä enemmän olen jäljessä sitä enemmän kädet villiintyy eli enempi rauhaa omaan tekemiseen, mutta tärkein oppi oli kyllä se, että pikkukoira on ihan jäätävän taitava! Rataprofiili ei sallinut minulle minkäänlaista nössöilyä vaan piti rohkeasti jättää ja päästää Sisu tekemään ihan itse. Hurjia leijeröintejä ja irtoamisia ja lohikäärme selviytyi niistä kaikista, eikä pelkästään selviytynyt vaan teki ne törkeän hienosti. Saatiin molemmat sellainen itsetuntobuusti, että kyllä tässä vielä uskaltaa kisoihinkin kävelemään lähteä!
Viime viikkotreeneissä pureuduttiin Lupsukan kanssa putkesta putkeen irtoamisiin ja hurjan rallatuksen jälkeiseen korvien käyttöön. Putken jälkeiset tilanteet ovat olleet Sisulle hieman haastavia ja nyt putki-"joku muu este" erottelutreenissä haasteen toi putkelta jatkaminen esteelle, joka oli minusta poispäin. Edessä helottava putki houkutti enemmän ja Sisu sujahti ansaan toistuvasti. Vastaava putkihoukutus on helppo ohittaa, jos jatko on minun suuntaan, koska silloin voin hyödyntää nimeä aiempaan putkeen mentäessä, mutta nyt puuttui tarvittavat sanat, pelkkä estekäsky ei riittänyt rikkomaan ansaputken lumovoimaa. Ehkä niille suuntakäskyille olisi ollut tässä tilausta.
Innokkaasti ollaan kotitreenattu myös tokoa: paikkamakuuseen ja perusasentoon kestoa sekä rauhaa. Lupsukka vastaa treeniin hienosti, loikkii harppauksilla eteenpäin ja on fiiliksissä. Häntä vipattaa! Se, että pilkkoo valmiiksi jääkaapin pullolleen palkkaherkkuja laskee treenikynnyksen minimiin. Ihan milloin vain voi tempaista pari toistoa, ei tarttee tehdä mitään valmisteluja aluksi. Saapi nähdä kuinka kauan jaksan olla näin ahkera!
Luppakorvat ovat yleensä unilla kotitreenien ajan, nehän eivät mitään kuule, niin menee kivuus ohi. Tovi treenin jälkeen ne kampeaa nenät tuhisten paikalle, on leijunut palkkanamien aromi kirsuihin ja herättänyt unilta. Seniorit ovat saaneet säälistä muutamat pienet treenit nekin, tai sitten ihan vaan herkkuja ilman temppuja, mutta tuntuisivat tykkäävän enemmän temppu+nami yhdistelmästä. Saahan siinä olla vakavasti otettava koira.
Ai niin Sisu aloitti juoksun viime viikonlopulla tai ainakin silloin huomasin sen juoksevan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti