Metsälenkillä tuli nälkä, joten noutopitsan kanssa kotiin! Pitsojen paistumista odotellessa piipahdettiin eläintarvikeliikkeessä ja kuinkas ollakaan nivelrikkoiselle superseniorille lähti mukaan ortopedinen peti. Kallista ostosta perusteltiin etukäteisjoululahjana; jos vanhojen koirien synttäreitä juhlitaan puolivuosittain, niin kai tiheämpi biletys koskee jouluakin? Kovin tuntuu peti olevan nelijalkaisten mieleen, siinä köllöttää jatkuvasti joku ja tuntui se testiköllötyksellä itsellekin varsin mukavalta. Toivottavasti pedin ominaisuudet vaikuttavat siihen, että Nupatsun oikean etujalan satunnainen ontuminen makuulta nousun jälkeen katoaa, että paljastuisi ontumisessa olevan kyse pikemminkin puutumisesta kuin etupään kulumien etenemisestä siihen vaiheeseen, että liikkuminen alkaisi olla säännöllisesti hankalaa. Lisäksi vaihdoin Nupan nivelravinteen uuteen erityyppiseen
Flexadiniin.
Tää on miun!
Mie jonotan!
Ja sit miekii pääsin!
Lohikäärme vietti luksusaikaa perjantain tokotreeneissä. Meillä on aivan paras kouluttaja! Lähdettiin liikkeelle
oikeassa mielentilassa heti autosta ja Sisulle tämä oli helppoa, toki onhan sitä treenattukin.
Häiriötreenissä Lupsukka pisti parastaan vaikka häiriönä oli mm. hallin oven aukeaminen (häiritsee kelpietä, joka haluaa, että tilanne on aina tassussa), vieressä heiluva ja rahiseva lelu sekä ympärillä jumppailevat ihmiset. Sisun teki mieli kurkistella ärsykkeitä, mutta se tarjosi tiukasti kontaktia. Syrjäsilmällä taisi kerran kurkata oven suuntaan ja häntää hipova lelu houkutti, mutta korjasi heti itse kontaktin.
Paikkamakuuseen haettiin kestoa ja jopa minä ymmärsin pienen rautakangesta väännön jälkeen kuinka minun tuli toimia ja jopa lähti homma etenemään! Toki matka on vielä pitkä, mutta kuljettavissa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti