Höytiäisen maisemissa.
Suomujärven rannalla.
Karhunpolulla.
Nuuskutin voi mainiosti. Uusi nivelravinne sopii sille, askel on kevyt ja laukka on löytynyt uudestaan. Rapsuttimen syksy on ollut tosi helppo, kiitos lääkityksen, allergiset oireet eivät ole tehneet sen elämästä tuskaista. Tai no, sillä on koko ajan nälkä, joten pientä tuskaa Rapsun näkökulmasta löytynee, mutta sekin ongelma on saatu kuriin ylimääräisellä päiväruualla ja se jos mikä herkkusuulle sopii.
Koska maat pakastuivat (ja sulivat...), sai kolmikko matolääkkeensä. Senioreilla ilmeni matolääkkeen seurauksena närästystä ja juniorilla ripuli. Aiemmin matolääke ei ole ongelmia aiheuttanut ja kyseessä on ollut ihan sama tuote. Jos ensi keväänä aiheutuu samaa, niin sitten pitää laittaa droppi vaihtoon.
Koska ripuli, aksan viikkotreenit jäivät väliin. Perjaintain tokotreeneissä oltiin kuitenkin iskussa ja hyvä, että oltiinkin, koska oli taas niin antoisaa settiä! Oikeassa mielentilassa halliin tuleminen on Sisulle pala kakkua. Päivän teema, luoksetulo häiriössä, onnistui myös hyvällä varmuudella. Lupsukka ei haksahtanut houkutuksiin, ei kuullut sulokutsuja eikä tullut vedätetyksi vaan suoriutui liikkeestä mallikkaasti. Ainoa mikä luoksetulossa oli haastavaa, oli rauhan saaminen istumiseen, mutta siinä ilmenneellä levottomuudella ei oikeastaan ollut tekemistä häiriöiden kanssa. Lupsukan vaan teki mieli ampaista minun luo pienimmästäkin vihjeestä. Sillähän on siinä semmoinen aksan lähtöviivameininki, mutta hyvillä toistoilla saatiin istuminen levolliseksi ja tassu pois kaasulta. Toisessa setissä lähdettiin tekemään liikkeestä maahanmenoa, mutta koska siinä(kin) oli semmoinen vieterivire, niin palattiin rauhallisen maassaolon harjoitteluun. Tykkään tosi paljon siitä, että meidän kouluttaja haluaa, että pohjatyöt tehdään oikeasti kunnolla ja edellyttää sitä myös meiltä, se sopii oikein hyvin tämmöiselle luontaiselle riman alittajalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti