tiistai 31. tammikuuta 2017

Pakki päälle ja taas kerran... takaaohjausta!

Rapsun toipuminen lähti peruutusvaihteelle. Lauantaina ilmeni yhden tikin irtoaminen minkä seurauksena haava alkoi hieman repsottaa. Sunnuntaina repsotus laajeni, haava-alue alkoi punoittamaan ja sieltä tihkui nestettä. Onneksi päästiin omalääkärille heti maanantaiaamuna nitomaan haava umpeen ja saamaan päivitetyt lääkitysohjeet. Lisäksi tänään sain Nuuskun Heli-fyssarilta oivalliset haavanpesuvinkit :)

Haava on T-kirjaimen mallinen ja viiltojen risteyskohdasta irtosi pintatikki. Eilen siihen laitettiin kaksi niittiä (!) pitämään haava kasassa. Niitit siksi, että Rapsua ei tarvinnut taas rauhoittaa ja ne kuulemma pysyvät ihan hyvin. Ehkä se maallikosta kuulostaa hurjemmalta kuin todellisuudessa on ja hieman nitominen Rapsuakin kirpaisi, mutta vain pienen hetken. Koiraystävällisempi vaihtoehto kuin rauhoituksesta toipuminen. Se on Rapsusta huomattavasti ankeampaa. Haava myös puhdistettiin kunnolla, koska siellä oli merkkejä tulehduksesta. Tulehduksen vuoksi kortisonia laskettiin ja antibioottia nostettiin. Tikkien poistoaikaa myös lykättiin viikon päähän.

Rapsuli oli reipas vaikka sitä pelottikin hurjasti. Reppana väpätti heti sisään tullessamme, mutta siitä huolimatta Rapsu suoritti tunnollisesti kuuluisat rutiininsa eli kipinkapin vaa'alle herkkuja ruinaamaan ja tutkimuspöydällä se napotti kuin tatti vaikka väpätys oli valtaisa. Liikuttava hömelö. Pieni urhea luppakorva sai Kirsi-lääkäriltä lopuksi herkun jos toisenkin ja poislähtiessä piti vielä koukata vaa'an kautta muutama "kylläpä Rapsu istuu hienosti vaa'alla"-nami hakemassa.

Koska sunnuntai-iltana Rapsun takapakki tuntui kovin ahdistavalta, piti kaivaa Icebugit esille ja lähteä Sisun kanssa juoksemaan. Juostiin tunnin lenkki, josta suurin osa tuulista Pyhäselän pimeää rantaa seuraillen. Oli nautinnollista, jäätä pitkin kiitävä tuuli tarttui tiukasti ahdistukseen ja vei mennessään jään alle ahvenien kummasteltavaksi. Juoksentelu tuntui yllättävän kevyeltä tauosta huolimatta, joten pitää koettaa kaivella lenkkarit esille useammin. Sisu selvästi tykkää, kun lenkeillä etenemä kovenee :P Sisun kanssa on muutenkin kiva juosta, kun se a) etenee eikä nuuhki ja b) viipottaa vapaana myös sivistysosuudet vaikka koira/ lenkkeilijä/ hiihtäjä/ pyöräilijä vastaan/ ohi/ ohitettavaksi pölähtäisikin. Sisu ennakoi kohtaamiset siirtymällä minun polvitaipeeseen ja antaa samalla mukavan turvan tunteen pimeässä illassa juoksevalla ihmiselleen. Ennen kuin mitään näkyy, tiedän, että jotain on tulossa. Sisun toiminnasta on helppo lukea, jos pimeydessä hiipparoi joku, ja Sisulle sata pistettä ja papukaijamerkki siitä, että enää, toisin kuin nuorempana, sillä ei ole tarvetta haukahtaa yllättäville kulkijoille vaan se ottaa oman polvitaivepaikkansa ja humputtaa siinä hiljaa.

Maanantaina lähdettiin Heidin, Katrin ja Anniinan kanssa treenaamaan. Ja mitäpäs muuta kuin takaaohjausta! Kuulostaa ehkä tylsältä, mutta oikeasti oli todella antoisaa kaivaa se sama treeni, jota on tehty jo yhden jos toisenkin kerran, mutta tällä kertaa treeni rakennettiin peilikuvana, jotta saatiin samat ohjaukset tehtyä toisellakin kädellä. Ja herranpieksut miten oli vaikeaa! Lopputulemana oli ihan uusi treeni ja toteaminen, että tämä ohjaaja ei osaa ohjata vasurilla sitten ollenkaan. Mitkä puolierot! Järkyttävän vaikeaa oli tehdä samat sylkkärit ja vippaukset osana rataa "väärällä kädellä". Nolottaa ihan tunnustaa, että ajattelin ennen treeniä meidän soljuvan treenin läpi, koska tämähän olisi vain kertausta peilikuvana. Ei sitten ihan mennyt niin.  Joten voipi olla, että sama peilikuvatreeni rakentuu vielä toisenkin kerran, sen verran jäi oma tumpelous vaivaamaan.

Ja loppuun videolinkki (katsominen omalla vastuulla!) treenistä, oli vaikeaa ja vaikka filmistä on editoitu kaikki hirveimmät ohjausräpellykset huispoishelvettiin, näyttää ohjaus edelleen ihan hirveältä! Sisu-parka, sen kitumisen huomaa siitä, että kaasu ei painu pohjaan! Ohjaajan epämukavuusalueella olosta kertoo erityisesti krooninen myöhässä olo, taivaisiin nousevat kädet ja ihmeellinen hiimailu juoksemisen sijaan. Mutta tietääpähän, että treenilistalla lukevaa takaaohjausta ei kannata vielä ruksia treenatuksi :D

Ei kommentteja: