maanantai 8. elokuuta 2016

Missä ne tikkaat on?

Wanted: Tikapuut, joilla noustaan koiran tasolle. Tosi korkeet. Tai no huolitaan mikä tahansa viritys, joka nostaa ohjaajan mullan alta eksosfääriin.

Jaa, että on oltu kisoissa? Juups. Eilisen kisapäivän voisi kiteyttää videolta kuuluvaan tuomarin "oliks tää muka noin vaikee" kommenttiin keskimmäisen radan toisen esteen jälkeen. No ei ollut ei, mutta oli, jos käskytti kelpin kontaktilta "eteen" vaikka piti kääntyä 30 astetta. Se meinaan meni jo! Olisihan siinä voinut edetä oikeaan suuntaan sanomalla vaikkapa "tule", mutta ei tullut sanottua.

Ensimmäisellä radalla keräilin muutamia kieltovirheitä väärällä jalkaterän asennolla ja sivuilla viuhtovilla tuulimyllyillä, ja viimeisellä radalla en muun muassa malttanut odottaa järisyttävän tyylikkään keppien aloituksen jälkeen Sisun etenemistä kolmanteen väliin vaan tykkäsin tehdä olematonta kiirettä ryysimällä päälle. Pieniä omia mokia, mutta onneksi kannustimeksi ja motivaattoriksi onnistuttiin rakentamaan niiden ympärille vahdikasta settiä :) Seuraaviin kisoihin otetaan tavoitteeksi tuulivoimalan kuolema ja joku roti niihin koipiin. Niin ja uusi kisapaita pitää ostaa, nykyinen nakinkuori estää videoiden julkaisemisen.

Ihan mahdottoman mukavat radat ja oikeasti kaikille radoille mahtui makeita pätkiä. Lohikäärmeen henkilökohtainen osaaminen oli huippuluokkaa, aivan huikeat kontaktit ja murisevat pujottelut. Hienosti se myös pelasti kaikki myöhässä olleet persjätöt :P Joukkueen nelijalkainen osapuoli hoiti tonttinsa kunnialla vaikka roihusikin lähdöissä hurjassa poltteessa. Ei meinannut pylly painua maahan, mutta onneksi painuttuaan se pysyi siellä ja parhaimmillaan salli ohjaajan siirtymisen valmiiksi kentän toiseen päätyyn. No saattoi silloin vähän ennakoida nousemista, mutta ei me semmoisia lasketa, eihän? Ei nähdä sitä videolta, koska ei nähty sitä kisaradallakaan, siihen kohtaan laitetaan semmoinen musta sensuuripalkki. Löysä pipo, hyvä pipo.

Sisu koki jälleen hirveän kuumottavana siirtymisen hallin puolelta ulkokentälle. Odotettaessa lasketut kierrokset nousivat hallin ovesta ulkokentälle pujahdettaessa järkyttäviin mittoihin, mutta toisaalta tiesin sen entuudestaan. Samanlaista se on aina PoKS:n kisoissa ja samanlaista sen on myös Kuopiossa Viiksi-Areenan kisoissa, joissa siirrytään suoraan ulkoa sisällä olevalle kisaradalle. Vuoron odottaminen ja valmistautuminen tapahtuu eri paikassa kuin itse kisa, se ei vaan toimi meillä. Ei sillä, että ne lähdot juuri koskaan viileät olisivat, mutta sentään hallittavissa ilman ohjaajan kuupan kuumenemista. Mutta haittaaks se, jos on mukavaa? Njääh, ei!

Mukavuutta meillä oli myös perjantaisissa Kiteen treeneissä. Tällä kertaa vedettiin aluksi kolme nollaratayritystä ja sen jälkeen ruettiin treenaamaan. Treeni tuli tarpeeseen, kun parhaallakin yrityksellä nolla karahti kieltoon seitsemännellä esteellä. Juuri sellaiseen Heidin tyyppivirhekieltoon. Mutta treeneissä tuli hyvää settiä ja hyviä huomioita erityisesti laukanvaihdosta. Sisuhan ei vaihda laukkaa itse, sen viikkotreenien pohjalta tiesinkin, mutta se tuli uutena, että se on (päälleryysimiseni) ohella yksi takaaleikkauksia vaikeuttava syy. Monille koirille laukanvaihto on helppo juttu eikä sitä tarvitse edes ajatella, mutta vahvasti ohjaajafokusoituneelle Sisulle ei. Sen kanssa laukanvaihto pitää ajatella ja opettaa. Kuvittelin, että voin luistaa tästä(kin) tekemällä vaihtoehtoisia ohjauksia putkilla, joissa laukanvaihdonvaikeus on aiemmin ilmennyt, mutta kerran se vaikuttaa takaaleikkauksiinkin, niin kyllähän se on alettava googlettamaan ja treenaamaan.

Ei kommentteja: