Elastisen kanssa superlatiiveja elämään

Pyhitettiin viime sunnuntaiaamupäivä Mustosen Saijan koulutukselle. Aivan huikeat treenit!

©SaijaMustonen

Alussa Sisun lähetys takaakiertoon (2) oli lastenleikkiä ja saksalainen (3) onnistui, joskin olin aavistuksen myöhässä, mutta en niin pahasti, että Sisulla olisi palanut päreet. Sisun A-este oli makea, niin hurjan hieno, että koutsikin totesi, että eipä ole parempaa A:n suoritusta nähnyt. Lupukka veti myös ihan törkeän hienot kepit! Jumankauta missä vauhdissa se niihin taipuu. Miun piti keskittyä juoksemaan kohti seinää enkä saanut villeillä silmilläni vilkuilla mihinkään, niin olipahan itsevarmaa keppien hakua hurjassa laukassa. Valssi, linjaus, päällejuoksu, heitto johonkin jenkkityyliin (lue: kunhan nakkasin), takaaleikkaus putkelle (16) tuntui paremmalta kuin valssi, peruskäännös (20) tuntui omemmalta kuin niistopersjättö, viskileikkaus (24) oli ainoa sujuva vaihtoehto ja saatiin siihen joku hyväkin versio, mutta enhän minä niitä osaa osana rataa, putki-kontakti-erottelun (13, 26) pikkukelpi on toistuvasti osoittanut osaavansa opettamatta.

Haasteita treenissä aiheuttivat minun liian lujaa kiitävät ajatukset ja villit silmät. Toistoissa onnistuin ajoittamaan saksalaisen (3) nappiin, mutta sitten kriittisellä hetkellä heiluttelin silmämuniani kohti A-estettä ja Sisu reagoi siihen. Se on tarkka ja hyvä niin. Miun pitää olla vaan enemmän itselläni kontrollissa. Samoin kepeille (8) lähetyksessä onnistuin silmilläni saamaan elukan kääntymään kesken pituuden, mutta kun keskityin oikeaan asiaan enkä mielessäni juossut jo paria estettä edempänä, niin ei ollut mitään ongelmaa. Ja hypylle (10) linjauksessa onnistuin kääntämään sen ennen estettä, kun katse ei mennyt esteeseen asti. Joten kotiläksyksi tuli niistojen ja viskileikkausten lisäksi silmien kontrollointi.

Tiistai-illan treeneissä onnistumisen tunteet jatkuivat. Pieni elastinen eläin liiteli notkeana kuin pantteri ja teki hurjan hyvää työtä. Keskityin hanskaamaan silmäni minkä seurauksena paikoin kädet vähän villiintyivät, mutta ehkä joskus koittaa päivä, jolloin molemmat osiot ovat hallitut.

©SoiliMakkonen

Vauhdikas treeni, jossa päästiin juoksemaan ja kokeilemaan eri vaihtoehtoja muutamiin kohtiin. Silakka liikkuu paremmin, jos itsekin liikun alussa sen sijaan, että vain heittäisin sen hypylle (2). Pysähdyksistä irtoaminen (2) ei ole Sisun juttu, kesken rataa samainen hyppy (15) sen sijaan oli hyvinkin lennokas ja liito olisi jatkunut mielellään muurille saakka. Peruspyöritys (4) on meidän juttu, valssi (6) oli toistuvasti kökkö, keppien (9) haku priimaa, persjättö (16), johon en uskonut ikinä ehtiväni oli kivempi kuin päällejuoksu. Perinteistä poiketen tästä treenistä on jopa videomateriaalia, joten jos jaksan ryhdistäytyä, niin vinhaa liitodokumenttia on tulossa.

Jotenkin kuvittelin, että kevätauringon sulattamat maastot imisivät verijäljen tekoon, mutta ei. Aksa on tällä hetkellä niin hauskaa, että en taida malttaa mennä metsään kuin lenkille. Lenkkimaastoja onkin laajennettu talven jäljiltä kotimetsiä sekä Pärnää kauemmaksi ja kipaistu pari kertaa Lykynlammen harjuilla hiippailemassa. Kohta pitäisi taas vallata Jamiska ja Selkie, joten jos kaipaat metsäretkiseuraa kokoonpanolla superseniori, wannabejuniori, mutta oikeasti seniori ja aitojuniori, niin myöhän tullaan!