Eilen Sisu sai tuntumaa todellisen paimenkoiran elämään, kun käytiin ihailemassa
Ninkan karitsoja, uuhia ja pässilöitä. Sisu ei luonnollisestikaan lampolan lampahista mitään ymmärtänyt, nuuhkaisi muutamaa turpaa, mutta keskittyi lähinnä siihen, että onpas jännää ja siistiä ja kylläpäs paleltaa. Kaikista pienimmän, sisällä asuvan Tipun, kanssa Sisu pääsi tekemään lähempää tuttavuutta ja taisi luulla Tipua lähinnä epämuodostuneeksi koiraksi. Leikkimään Sisu pääsi Birk-bordercollien kanssa ja he vetivät aikamoista rallia ja riehuntaa pari tuntia.
Kotona Sisu on innostunut kiipeilystä ja löytynyt jo 55 cm korkealta hyllyltä. Muutenkin kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin paikkoihin on kiva tunkeutua tutkimaan, että mistä oikein on kysymys. Kiltti se on edelleen ja utelias, mahdottoman hauska seikkailijatar!
Siellä ne punaturkit jossain viipottaa.
Nuusku ja Rapsu ovat keskittyneet lenkkeilyyn upean aurinkoisissa pakkasmaisemissa. Rapen agilitytreenit jäi välistä, kun hallia oli suolattu juuri edellisenä iltana ja Rapsulla on turhan herkät tassut juuri suolatulla pinnalla treenaamiseen. Mutta jospa jo ensi viikolla päästäisiin liitelemään, edellisesti kerrasta on jo liian kauan.
Sisu ja pinkkireino.
Sisu ja lelut.
Se tuli tuohon riehumaan vaikka mie olin nukkumassa, sanoo Nuusku.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti