Lähdettiin melkoisen punaisella porukalla torstaina hallille treenaamaan. Miulla oli tarkoitus hioa Rapsun kontakteja, lähtöjä ja keppikulmia. Kontaktit olivat hyvät kuten aina silloin, kun niitä asiakseen treenataan eli niissä ei ollut mitään treenaamista, mutta katsotaanpa vaan torstaina, niin Rape ei ole omasta mielestään ikinä koskaan ennen kontaktiesteitä nähnytkään tai ainakaan ei olla samalla kartalla sen suhteen mitä niillä pitäisi tehdä.
Lähdöt olivat ihan kehnoja ja niihin saatiin hyvää treeniä. Kentällä oli koiria, joiden kanssa Rapsu ei tavallisesti treenaa ja sen huomasi. Jos vieras koira oli Rapsun selän takana, oli Rapsulla hieman vaikeuksia jäädä istumaan, mieluummin Rapsu viipottaisi miun luo. Hyvin sain vahvistettua tähän paikallaolemista. Myös kiihkeän vauhtirallin jälkeen lähdöt olivat vaikeita ja niihinkin saatiin hyviä toistoja. Malttoi se, mutta ei ne kyllä pommin varmoilta tuntuneet. Aika hazardit. Mutta hyvin pääsin kuitenkin treenaamaan kisatunnelmaa, eli vieraita Rapsun lähellä ja kierrokset kaakossa, ja vahvistamaan onnistumisia.
Keppikulmatreeni sai aikaan masennusta. Suljetut kulmat olivat oikein jees, mutta avokulmista Rape veti aina toiseen väliin. En ollut itse kepeillä päinkään vaan jäin taakse, jotta Rape joutuisi itse hakemaan oikeaa väliä eikä yrittäisi lukea minua, mutta eipä sillä ollut minkäänlaista mielikuvaa siitä mistä välistä sisään mennään. Aivan käsittämätöntä räpellystä. Hyvin se paineli avokulmista sisään, kun helpotin, mutta ilman apuja vaikeat avokulmat olivat liian vaikeita.
Huoh. Ikinä koskaan ei kannata mennä treenaamaan kuin yhtä hankalaa asiaa kerrallaan ja sen tasapainoksi pitäisi ottaa ainoastaan helppoja treeninkohteita, juttuja, joita tarvitsee vain ylläpitää. Nyt treenattiin vaan vaikeita juttuja ja kolmas vaikea teema oli jo ihan liikaa, ilmeisesti Rapen paukut menivät kontakteihin ja lähtöihin keskittymiseen. Hauskuutta pujotteluun toi kuitenkin testi miten Rapsu pujottelee mutkalla olevat kepit ja hienosti meni :)
Nuuskutin voi mainiosti. Lumiset kelit inspiroivat Unskia ja aamulenkitkin venähtävät tunnin mittaisiksi, koska Nuuskun mielestä lumisessa metsässä ja pelloilla nyt on vaan niin kiva viipottaa. Nuuskuhan ei tunnetusti ole aamukoira, vaan yleensä tykkää aamuisin ainoastaan piipahtaa pikaisesti tarpeilla, imuroida aamuruuat kuonoon ja painua takaisin kauneusunille. Talvisin Nuusku kuitenkin herää eloon, talvisin aamulenkki on koiraa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti