Pakkanen paukkui, mutta ei liikaa, joten lähdettiin treeneihin. Koska paikalla ei ollut kuin kaksi koirakkoa, ei rakennettu koko treeniä vaan irrotettiin siitä pikkuruinen viiden esteen harjoitus, johon lisähaastetta toi eilisten alkeiskurssilaisten halliin ripottelemat namit. Koska Rapsun megakirsu ei ohittanut yhtään kentällä lojuvaa herkkua, treeni ei lähtenyt käyntiin ihan niin uljaasti kuin olisi voinut, mutta onneksi ahne pikkupossu innostui palkkana olevasta herkkukupistaan siinä määrin, että huomio herpaantui hetkellisesti siivoustöistä myös itse treeniin. Teemana oli irtoaminen ja mie hilluin tuolla puomin alapuolella. Homma eteni jopa siihen pisteeseen, että Rape haki innoissaan kertaakaan minuun katsomatta hypylle (3), joten olin tyytyväinen. Rapsumaisempaa olisi ollut katsoa minuun putken (2) jälkeen tai jäädä napostelemaan putken ja hyyn väliin kylvettyjä makupaloja, mutta saatiin kuin saatiinkin focus eteen. Puomi oli myös Rapsun puomiksi hyvä.
Nuusku on nykyään sataprosenttinen karhu, jääkarhua ei ole jäljellä enää yhtään. Jääkarhu-Nuusku nukkui vedossa; mitä kylmempi unipaikka, sitä paremmat unet, mitä tiuhemmin veto heilutteli karvoja, sitä sikeämmin uni vispasi tassuja. Jääkarhu-Nuusku oli karski ja asenne huusi "minä itse". Karhu-Nuusku nukkuu talviunta, käpertyy kahden peiton alle, tiukasti kerälle ihmisen polvitapeeseen, ehkä kirsu pilkistää peiton alta, mutta muuta ei näy. Vetoisassa paikassa Karhu-Nuusku ei nuku, vaan pitää olla lämmintä, mielellään peitto tai lämpöpatteri, minimivaatimuksena lattiatasosta koholla oleva peti. Karhu-Nuusku ei valita avusta, ei pahastu palvelusta ja delegoi. Siinä missä Jääkarhu-Nuusku eli täysillä hetkessä, Karhu-Nuusku voi jättää hommat ihan huoleti huomiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti