Pursuava ilo ilmenee kiljuntana

Voi pientä Nuusku-koiraa miten onnelliseksi se eilen tuli, kun Rapsun treeneihin lähdön aikaan sanoin Nuuskulle, että Nuusku lähtee kanssa. Ilme oli epäuskoinen ja ilosta pahkahtuva, pieni koira pääsisi treeneihin! En kyllä raaskinut sanoa, että seuraneidin rooliin, koska Nuuskis suorastaan lensi autoon.

Perillä lämmittelylenkille lähti maailman onnellisin Nuusku Rapsun ja Akun kanssa, joista Nuusku kirmasi yli-innoissaan, jotta olisi varmasti hyvin hyvin lämpöinen eikä jäisi treenit nyt ainakaan sen takia väliin. Suureksi pettymyksekseen Nuuskutin päätyi unille autoon ja Rapsutin kävi treenaamassa. Mutta yhtä suurella tarmolla Nuusku lähti mukaan väliaikajäädyttelylenkille ja voi sentään mikä riemu syntyi, kun Rapsun seuraavan treenikierroksen jälkeen Nuusku pääsi kuin pääsikin halliin! Ei pysynyt kita ummessa, ei lopettanut häntä vispaamasta, tuli roihusi silmissä niin että minun pipo meinasi syttyä tuleen.

Pieni suuri treenikoira sai tokoilla hieman, perusasentoja, seuraamista ja kaukokäskyjä, ja sen jälkeen agiliitää! Se sai Nuuskun aivan hämilleen, "mitä ihmettä, saanko ihan oikeesti?" Joo, kyllä se sai mennä putkea, mutkallista ja suoraa. Ja sitten hieman vielä tokoa, vähän vielä niitä kaukoja. Ihan vähän vaan, sen verran, että Nuusku sai tuntea oman treenivuoronsa. Jäähdyttelylenkille lähdettäessä Nuusku oli tosin sitä mieltä, että olisi voinut treenata vielä lisää ja paljon, perinteiseen tapaan harasi hieman vastaan hallista poispäin mentäessä, jäi istuskelemaan paikoilleen muiden mennessä eteenpäin, mutta kyllä se sieltä lopulta nöyrtyi mukaan. Takaisinpäin tullessa Nuusku hamusi keulapaikkaa, häntä viuhui ja fiilis oli huipussaan, koska sitähän ei voi tietää, jos treenit vielä vaikka jatkuisivat. Hassu otus, nukkui illan kuin tukki.

Rapsusta oli oikein lystiä, kun Aku oli mukana. Akun kanssa leikkiminen on aivan parasta, koska Aku osaa leikkiä juuri niin kuin Rapsu tykkää: vähän hippaa, hillittyä painia ja lisää hippaa. Itse treeneissä Rapsutin oli aivan huikea! Olipas kivaa treenata, jotenkin kauhean hyvä fiilis. Alla jotain sinnepäin ratapiirros.

Alkuun (2) tein jonkun pakkovalssijaakotushöpöhöpön siten, että olin valmiina tuolla kakkosella ja Rapen piti hakea silti eka hyppy väliin, pidin rutkasi sivuttaisetäisyyttää aahan (4) ja pakkovalssasin hypylle (5), siitä kipitin kuin heikkopäinen itsetuhoiseen persjättöön (7-8), valssilla tuli tiukempi kääntö kuin persjätöllä (10-11), persjättö (14-15) ja saksalainen (15), koetin myös niistosokkaria (15), mutta persjättö ja saksalainen oli paljon kivempi, persjättö (17-18) vaikka hieman hirvitti jättää Rapsua itsekseen selän taakse keinulle (17), mutta hyvin pelitti, sitten taas joku semmoinen jaakotusvimpsutus (20) minkä rytmittäminen oli minulle kovin vaikeaa, hypyn leijeröinti putkeen (22) mennessä, ennakoiva valssi (23).

Oikein hienosti sujui kaikki niin kauan kun sain vain juosta, silloin oli helppoa olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan, mutta ne hetket, kun olisi pitänyt osata rytmittää, hieman odottaa ja taas liikkua, vaativat vielä hiomista, jos kauniisti sanotaan. Oma fiilis oli kyllä koko ajan hirmuisen hyvä, aina pitäisi olla Nuusku-maskotti mukana. On se vaan hyvääoloa levittävä otus :)