Ohjausta sieltä jostain

Tiistai-illan treenissä teemana olivat persjätöt. Suuri inhokkini, mutta eipähän se silti tarkoita sitä, ettenkö voisi niitä opetella tekemään. Ja kuten Ira totesikin, olen aikaisemmin inhonnut myös saksalaisia, mutta nyt ne on vallan hauskoja, kun on jotain tuntumaa niiden tekemiseen. Yritin siis tsemppautua siitä vaikka aika vaikeaa oli, kun olin niin kehno. Persjätöissä pitää osata ajoittaa ja liikkua enkä osaa kumpakaan.

Alkuun viimeisimmän Jänesniemen sunnuntain treenin tapaan lähetys hypylle (1) niin, että olin jo seuraavan hypyn (2) takana. Hyvin toimi, toki varmistin sen jättämällä Rapsun niin viistoon kuin vain pystyi ja kiertämällä itse kakkoselle ykkösen takaa, jotta Rapen huomio kiinnittyisi ensimmäiseen hyppyyn. Hirveän hankala oli Hapsun irrota takaakiertoon (4) niin, että olisin ehtinyt persjättöön (5-6) ilman tapaturmavaaraa. Takaakiertoon irtoamisen vaikeus johtui omasta kökköydestäni, rintamasuunta ei pysynyt tarpeeksi kauaa ohjaamassa vaan hätiköin jatkuvasti, joten Rapsu ei lukinnut takaakiertoa vaan teki niinkuin tahtomattani näytin. Jotta sain sen onnistumaan, jouduin hyydyttämään oman liikkeeni, kun en pystynyt ohjaamaan ja liikkumaan yhtäaikaa. Tunsin olevani umpisurkea tampiopalikka. Rapsu on kuitenkin mahdollista irrottaa takaakiertoon kaukaa, mutta jostain syystä sabotoin jokaisen irrotusyrityksen tekemällä takaakierroista jotain ihan muuta kuin takaakiertoja. Jouduin siis varmistelemaan nelosella ja varmistelu johti ohjausvaihtoehtojen vähenemiseen jatkotilanteessa. Tein siis poispäinkäännön (6), koska en muuhun ehtinyt ja siitä pystyin irrottamaan Rapsun seuraavaan takaakiertoon (7), jonne Rapesta oli huomattavasti mukavampi lähteä kuin aiempaan.

Väänsin persjätön välille 10-11 vaikka se tuntui aivan kamalalta. En yhtään tykkää juosta näkemättä koiraa, vaikka tiedostan toki, että jos ne persjätöt osaa ajoittaa, niin on se varmaan ihan kivaa. Mutta ei se minusta tällä hetkellä ole yhtään kivaa tai luotettavaa, lähinnä hirvittävää arpapeliä. Yllätin itseni ajattelemasta, että tuohon kohtaan olisi ollut paljon kivempi tehdä poispäinkääntö yhdelletoista. Hassua, olen inhonnut niitäkin, mutta kyllä ne nyt persjätöt voittaa! Muistutin kuitenkin itselleni, että tämän treenikauden tarkoitus on oppia nostamaan inhokit tykättävien ohjausvalintojen tasolle, joten persjätöllä mentiin. Jossain toistossa tosin tapahtui se mitä olen ajatellutkin, että Rapsun kanssa helposti käy, kun persjättö aloitetaan nykyaikaiseen tyyliin tosi aikaisin: Rapsu luki sen pakkovalssiohjaukseksi ja tuli kympin toiselle puolen.  Aikamoista räpellystähän se ajoitus oli, mutta tuli siihen jotain onnistumisiakin.

Yhden persjätön tekeminen oli ihan kivaa (12-13), heitto (14) sai Rapsun sinkoamaan aika kauas ja se tuli jopa renkaasta ohi, joten siihen piti ottaa linjausta ja vastakkaista hieman mukaan, pakkovalssi (16) ja valssi (16-17) käänsi hyvin, poispäinkääntö (18) sai Rapsun aloittamaan kepit oikein silloin kun annoin sen aloittaa rauhassa, persjättö (20-21) ei ahdistanut, niistosokkari (21) tuntui omalta, hieman linjausta (22) ja heitto hypylle (23) hyppy 21 leijeröiden ja loppuun yksi kesto inhokkini eli takaaleikkaus (25). Vaihtoehtoisesti testasin myös versiota persjättö (15-16) ja niisto (16) mikä tuntui myös mukavalta, joskin R meinasi tulla persjätössä jaloille.

Meinasin kirjoittaa, että siihen, että tekisin persjättöjä kisaradoilla muulloin kuin Rapsun ollessa putkessa menee varmaan miljoona vuotta, kunnes tajusin, että taisin uhota ohjaavani mukavuusalueen ulkopuolella ensi viikon kisoissa. Entäs jos mie nyt ylistänkin persjätöt kauheen kivoiksi ja saksalaisia rakastan, sylkkärit ja poispäinkäännöt on niin lähellä sydäntä takaaleikkauksista nyt puhumattakaan, niin saanko mie sit ohjata valsseilla, kun niitä inhoon tosi paljon? Jep.