Oh my, she can fly!

Nuuskutin on hirmuisen notkea, joustava ja voimissaan. Parhaiten selkälihasten rentous näkyy rehvakkaassa mättäiden potkimisessa ja rennossa ravissa. Nuuskun laukasta lihaskireyttä on aika hankala arvoida, koska laukkaaminen on jäänyt hieman pupumaiseksi. Koska senioritypy puhkuu elinvoimaa, on metsiä koluttu. Kelit ovat olleet maastoiluun suotuisat, ei ole ollut liukasta eikä liian märkää. Hyvin on tassut pitänyt kovemmassakin menossa. Viikolla tehdyllä Hattusaaren reissulla Nuuskulla meni ehkä hieman turhan lujaa, otus veteli hirvenjäljillä aikamoista kyytiä ja kävi välillä vaan hulmauttamassa korvakarvojaan näköpiirissä, mutta minkäänlaista rasittumissa luppakorvassa ei näkynyt jälkeenpäin. Oikein hienoa! Tälle viikonlopulle meillä oli suunnitelmissa kokopäiväretki Zorron ja Elenan kanssa, mutta molempien kaksijalkaisten sairastumiset sotkivat toteuttamisen. Toivottavasti kelit jatkuisivat retkeilykelpoisina, että päästäisiin vielä tänä syksynä (vai onko tämä jo talvea, mihin raja vedetään?) porukalla kärventämään viiksikarvoja nuotiossa. Onneksi tänään iltapäivällä on luvassa metsälenkkiä Topsukan seurassa.

Koko viikon (tai rehellisesti sanoen ainakin jo kaksi viikkoa) olen hinkunut Rapsun kanssa kahdestaan hallille reenaamaan meille hankalia tekniikoita (saksalaisia, poispäinkääntöjä ja irtoamista), mutta ensin tuppasi ohjaajalle kiirettä, sitten flunssaa ja kiirettä ja siihen päälle vielä yrjötautia. Mutta tänä aamuna tuntui siltä, että peruskalsareiden tilalla oli teräsnaisen asu, joten lähdettiin hallille hillumaan.

Ensin hinkkailtiin saksalaista Jänesniemen ohjeilla vihreällä 1-5 kuviolla. Tai aivan ensin ihan vaan yhdellä hypyllä. Koitin siihen vallan alkeintyyliin palkan tiputusta maahan, kun olin laskeutumispaikan näyttänyt, mutta se sotki minun ohjausta ja Rapsukaan oikein tajunnut koko palkkaa, joten siirryin palkkaamaan sen valmiista suorituksesta. Sopii minulle paremmin, kun ei tarvitse ajatella ja liikkua yhtäaikaa, ja Rapsulle paremmin, kun lelu liikkui eikä möllöttänyt maassa. Muutamalla toistolla Rape rupesi kestämään vastaantulevaa liikettäni ja suoritti hypyn tunnollisesti vaikka varmasti olisikin halunnut juosta täysillä mukaani riehumaan. Voi sitä etumatkan iloa minkä onnistuin saamaan! Vaikka tuossa treenissä tein kaksi sakua niin, että niiden välissä oli putki, oli rytmitys minulle heti vaikeampaa, kun niitä piti tehdä samaan hengenvetoon enemmän kuin yksi sen sijaan, että olisin saanut latautua henkisesti välillä. Voin vaan kuvitella mitä se olisi ollut, jos olisin tehnyt pelkkiä saksalaisia kunnon sarjana. Olisin varmasti kuollut. Senpä vuoksi suunnittelin kotiin huristellessani aivan hirvittävän saksalaistreenin, jossa kumuloituu ajoitusvirheet eikä viimeisistä sakuista tule yhtään mitään, jos ei tee niitä alusta alkaen niin rohkeasti kuin on tarkoitus. Tuskin maltan odottaa ensi viikkoon!

Seuraavaksi treenattiin poispäinkäännöstä keppilöille, vihreät 5-7. Ekalla kerralla Raipe sujahti putkeen, mutta seuraavat toistot olivatkin sitten hyviä, kun virheen seurauksena tajusin miten minun tuli liikkumiseni ajoittaa.

Sittenpä siirryttiin päätreeniin, punaiset pallerot 1-13, jossa en sallinut itselleni mukavuusalueella oleilua vaan ohjauksina olivat saksalainen (2), poispäinkäännöt (4, 13) ja ihan vaan irroittava viskely (7, 10-12, en saanut mennä ristikoidulle alueelle). Pieni elukka toimi kuin unelma, aivan huikea! Myös minä oli hyvä ja osoitin hirvittävää nerokkuutta kakkosesteellä oivaltamalla taas lisää omasta sijainnistani takaakiertoon keilauksessa, voi jestas sentään, että pelitti! Poispäinkääntö (4) vaati enemmen ajatusta ajoituksen kanssa, vaikka joka kerta Rapsutin hypylle meni, mutta se, että käännös oli tiukkaa Rapsua vaati ajoituksen juuri eikä melkein, hieman heikommalla ajoituksella käännös oli peruskoiraa. Aivan ällistynyt olin siitä, että Rape lähti kauko-ohjauksella takaakiertoon (10), ei kertaakaan virhettä tai epäröintiä eikä Rape tullut myöskään kertaakaan hypyn 11 ohi vaan aktiivisesti haki sen. Keppien aloitus poispäinkäännöksellä oli megakaunis. Aivan fiiliksissä, kertakaikkiaan. Rapsu oli niin hauska!  Agility on niin kivaa! Mie olin hyvä! Jee!