keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Rajoittunutta ohjausta

Rapsuttimen eiliset viikkotreenit olivat hieman köykäiset, koska liukastuin selkäni teloen enkä ollut vielä toipunut tällistä. Juoksukyvyttömänä ja taipumattomana lähdin kuitenkin ottamaan Rapsulle estetreeniä ja tekemään kotiläksyjä kuntoon.

Ensin harjoiteltiin kepeillä vahvempaa ohjaajan liikkeensietoa ja pakitusjuttuja. Onnistuivat hyvin. Pari kertaa olin pallon kanssa hieman myöhässä ja Rapsu ehti kääntää katseensa minuun, mutta pääosin katse pysyi eteenpäin ja Rapsu pujotteli tosissaan loppuun saakka vaikka vaihdoin edessä puolta ja pakitin. Lopuksi vahvistin vauhtia ihan peruskepityksellä suorapalkalle. Lisäksi hitusen hinkattiin kontakteja, joista A ja keinu menivät niin kuin pitikin, mutta puomilta poistumiseen olisin halunnut enemmän vauhtia ja sitä lähdin tavoittelemaan pallopalkalla mikä johti alastulolla vaanimiseen. Jep.

Varsinaisesta parinkymmenen esteen ratatreenistä otin pienet pätkät. Ensimmäisessä pätkässä treenasin lähinnä erilaisia vaihtoehtoja neloshypylle. Rapsu pyöri kivasti, mutta minun onneton selkäni esti kunnon liikkumisen ja käännöt, joten ohjaus oli aika kankeaa ja pidin toistot minimissä, jotta ei haitat kasvaisi hyötyä suuremmaksi. Sain kuitenkin ilokseni huomata, että moni tapa toimi ja suljetun keppikulman Rapsu haki varmasti vaikka edeltävän esteen ohjasi miten tahansa.


Toisellä pätkällä poistuin mukavuusalueeltani huseeraamalla hyppyjen yläpuolella ja tein inhokkiohjauskuvioni eli persjätön (4-5). Kuvio toimi oikein hyvin, siis tällä selällä. Olisihan persjätön ajoituksesta voinut nipottaa, mutta treenikaverit säälivät surkeaa. Otin samaisen pätkän myös mukavuusalueella pysyen eli hilluin hyppyjen alapuolella ja hieman niistin (3) ja sekin meni kivasti, mutta kiireempi siinä tuli.


Tänään Nuuskutin pääsi Rapsun ja Zorron mukaan metsälenkille Jamiskalle. Reissu oli suunniteltua raskaampi, koska eilen satoi paljon lunta eikä metsäpolkuja ollut moni vielä talssinut. Nuusku jaksoi kuitenkin hyvin ja kirmasi onnellisena keulassa. Väsyttävää se kuntoutujalle kuitenkin vaikuttaisi olleen, ainakin tällä hetkellä vierestäni kuuluva kuorsaus on hyvin raskasta.

1 kommentti:

Riitta kirjoitti...

Oli kyllä kiva nähdä Nuusku niin iloisena ja rentona :) Yleensähän se Zorron seurassa on varuillaan ja perän pitäjänä.