sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Tolleriloihen reenireissu

Lauantaina Rapsu ja Zorro liitelivät Kuopion helteessä alla olevaa vauhtipläjäystä. Hirmuisen mukavata!


Rapsutin oli ihan liekkilöissä, koska pakkanen on pitänyt poissa puuhista, joten pikkukoira pääsi pitkästä aikaa tosi toimiin. Alkuun Rapuli ilakoi rattoisasta keinonurmella piehtaroinnista, pienen koiran pieniä nautintoja. Itse treenissä kaveri veti ihan täpöllä koko ajan ja sain laittaa Barefootit heilumaan ehtiäkseni yhtään mihinkään. Koetin selitellä hitauttani flunssalla, mutta jos ei edes nenä valu, niin onko kyse flunssasta vai tekosyystä huonolle kunnolle?

Hirmuista ohjausteknistä neroutta radalla ei edellytetty vaan treenin tavoitteena oli irroitella, nauttia vauhdin huumasta ja pitää hauskaa. Tavoite enemmän kuin täyttyi, agility oli ihan mahdottoman makeaa, ja jos olisi ollut kisakalenteri käsillä treenin jälkeen, niin olisin täyttänyt koko kalenterin, buukannut varmaan kisoja päällekäinkin. Mie niin tykkään lämmöstä, valosta, nurmikosta ja puhtaudesta.

Miulle haasteellisin kohta oli pussin jälkeinen hyppy (14), koska takaakierrolla (12) yritin ensin varmistella ja olin auttamattomasti jäljessä pussin jälkeisissä tapahtumissa. Vasta päättäessäni luottaa  siiihen, että Rapetsin osaa takaakierron ihan ilman varmistelua, alkoi pätkä sujumaan. Pitihän siinä juosta kuin hullu hevonen, mutta saatiin onnistumisia ja vielä hienoja semmoisia! Mie olen vikkelä, kun vaan laitan itseni olemaan. Erityisen ylpeä olin siitä, että muisti ja ohjaus pysyi kasassa vaikka tarkoituksellisesti koetin suunnitella treenin niin, että joutuisin ohjaamaan samoja esteitä kovassa vauhdissa pienin muutoksin ja saisin pääni sekaisin. Enpä saanut, hah!

Rapsulle haasteellisin kohta oli kepit (24), avokulma tuntui edelleen kovin vaikealta mikä ei sinänsä ole ihme, kun ei ongelmalle ole vielä juuri mitään ehditty tehdä. Pujottelun toinen väli oli kutsuva ja turhan usein myös ohjaus oli toiseen väliin yllyttävä, jolloin Rapsu sinne paineli, kun ei sen oma tekninen osaaminen ollut niin varmaa, että olisi yllytystä rohjennut uhmata. Pitää tähän nyt kehitellä joku ratkaisu, jotta itse pysyisin jossain ruodussa ja Rapsun avokulman aloitus vahvenisi. Muilta osin Rape oli niin uljas kuin maailman paras agilitytaituri vain voi olla! Lähti välillä jopa lapasesta, mutta sehän on Rapsun kanssa jopa suotavaa. Niin tykkäsin! Ilo oli myös huomata, että Rapsutin osaa nyt erotella hyvin juoksuaan ja pysähdyspuomin, molemmat rytmitti hyvin eikä tarjonnut juoksua puomille vaikka sitä aalla sai ennen puomia tehdä.

Lämmittely- ja jäähdyttelylenkit olivat oikein viehkoja, löydettiin mainio vesistön kiertävä reilun puolen tunnin reitti. Kaunista talvimaisemaa ja Rapsun mielestä oivallista piehtarointiin. Rape näytti lähinnä marenkikuorrutteiselta tollerilta, koska Rapsutin piehtaroi käytännössä koko lenkin ja sai kauniin lumikuorrutteen. Rapsulla on ollut sen mielestä ilmeisesti aivan liian tylsää viime aikoina, koska nyt se meinasi poksahtaa onnesta, kun sai elämäänsä mielekästä sisältöä.

Ei kommentteja: