Elisa Hietalon koulutus

Rapsukka osallistui Elisa Hietalon agilitykoulutukseen. Oikein oli kivat treenit; saatiin paljon hyviä onnistumisia, hyviä vinkkejä ja ajatuksia sekä löytyi myös kehittämisen paikkoja. Tykkäsin.

Radan kiekurat sujuivat Rapsun kanssa ongelmitta, hyvin pyöri, hyöri ja pysyi hallussa. Irtosi tarvittaessa ja oli vallan pätevä. Ihan yksinkertaisella ohjauksella mentiin: peruspyöräytys (3), ennakoiva valssi (4), takaakierto + persjättö (10), persjättö (10-11), takaakierto ja vastaanottovalssi (11), sitten kävin ensin valssaamassa (13-14), mutta Elisan kehoituksesta annoin irrota (12-14) ja tein vastaanottovalssin (14-15) mikä oli oikein toimiva, juoksin putken (15) takaa ja R kääntyi aina oikeaan suuntaan, persjättö ja pakitus (18-19) ja loppuun jotain valsseja. Rapsu oli oikein taitava eikä singonnut väärille esteille tai mennyt vääriin putkenpäihin tai tullut esteiden ohi tai kääntynyt putkelta väärään suuntaan tai mitään muutakaan. Hirveän kivaa oli, kun kaikki sujui kuin jälkiruokien syöminen ja radalla oli ainoastaan yksi todellinen haaste.

Haasteeksi muodostui keppien jatkotilanne. Avokulma oli aivan liian vaikea, jotta oltaisiin vain humputeltu menemään. Yritin ensin linjata ja antaa Rapsun hakea aloitusta tavoitteena tehdä takaaleikkaus heti kun Rapsu olisi pujottelussa hyvässä vauhdissa, mutta pujotteluun sisäänmeno oli sen verran haasteellinen, että ei Rapsu kestänyt takaaleikkausta. Hyvin luonnollista: kun luppakorva koki epävarmuutta kepeille menossa, niin ei silloin itse pujotteluun saanut tunkea mitään ylimääräistä mukaan.

Niin kuin aina, monta hankalaa asiaa yhtä aikaa on mahdottomuus, mutta yksi hankala asia kerrallaan on selätettävissä. Piti siis muuttaa suunnilmaa ja tehdä aloituksesta helppo, jotta saisin lopun toimimaan. Päädyin viemään kepit yläpuolelta mikä aiheutti harmaita hiuksia jatkotilanteeseen, mutta päivän taikasanapa olikin peruuttaminen! Siispä janitaleinostelin keppien aloituksen, vedätin kepit loppuun, vaihdoin puolta persjätöllä Rapsun vielä kepitellessä, pakitin takaisin Rapsun menosuuntaan, jolloin R pujotteli miusta ohi. Nice! Erinomaisia onnistumisia ja Rapsuttimen focuskin pysyi oikeassa paikassa palkan tullessa Elisalta eli Rapsu ei kiinnittänyt minun seikkailuihin mitään huomiota vaan katse oli keppien lopussa, koska sinne se pallo lopulta tuli.

Nuuskutin oli lauantaina hyvin iloinen päästessään Rapsun, Topin, Viirun ja Mörön kanssa puolentoista tunnin metsälenkille. Pitkästä aikaa muita koiria, vapaus ja metsä. Nuusku juoksi ympäriinsä korvakarvat hulmuten ja heilutti häntää koko ajan. Mukana oli kiistämättä maailman onnellisin koira ja ihminen, on nimittäin pelkkää parhautta nähdä halvausoireista parantuneen elukan hullunmoinen nelistys. Sitä ei voita mikään.