Siilinjärven kisapaikan pohja oli varsin pehmeä ja juokseminen maailman raskainta. Onneksi tuomari Elina Hannikainen oli suunnitellut aivan mielettömän hauskat, kinkkiset ja etenevät radat, joten mukavata oli vaikka ohjaus tuntui välillä olevan suoraan piirretystä, jossa juostaan ja juostaan, mutta ei liikuta mihinkään. Ilahduin kovasti tuomarin tavasta huomioida koirat: rimat olivat agilityradoilla 40 cm ja hyppiksellä 35 cm, koska pohja oli pehmeä ja raskas myös koirille.
Ensimmäinen agirata meni Rapsutinilta mainiosti. Pohja ei menoa hidastanut eikä korvat olleet kadoksissa vaikka esteitä ei olla vähään aikaan katseltukaan. Omalla ylimielisyydelläni hankin kuitenkin hylyn, koska heitin Rapsun rehvakkaasti takaakierrolle varmana siitä, että se painuu sen jälkeen putkeen enkä ollenkaan katsonut mistä kulmasta se oikein hypyltä laskeutuu. Jos olisin ollut vähemmän varma Rapsun putkihulluudesta, olisin luultavasti tarkastanut, että mitä se laskeutumiskulmastaan näkee, sillä eihän se edes nähnyt koko putkea vaan kipaisi silmissä siintävän puomin uudestaan. Se ei kuitenkaan meininkiä haitannut vaan vedettiin homma loppuun täysillä. Aivan makea oli lopun putki-hyppy-pituus-kepit kuvio, jossa Rapsu haki kepukat uljaasti minun juututtuani hypyn ja pituuden tuntumaan. Kaunis rata, hyvä syke, mieletön fiilis.
Toinen agilityrata oli vähemmän hieno. Alku lähti hyvin käyntiin, mutta sitten vedin käden liian lähelle itseäni, jolloin Rapsu hyppäsi hypyn väärältä puolen. Ohjaus ei ollut Rapsulle sopivaa vaan hyvin voimakasta Nuuskun ohjausta, tosin Nuuskua en olisi varmaan edes ikinä tuossa tilanteessa saanut hypyn väärälle puolelle vaikka olisin halunnutkin ;) Kontaktit eivät myöskään olleet kovin kauniit ja Rapsuliini varasti alussa. Jep. Tämä tuntui suorituksen jälkeen silti ihan hyvältä radalta, mutta näin jälkikäteen tarkasteltuna ei siinä sitä hyvää nyt niin kovin paljoa ollut, mutta toisaalta löytyi asioita, joiden eteen on tehty töitä eli onnistui irtoaminen, kepitys, pimeät putket sekä Rapsun lukitusta esteestä kääntäminen ilman fiiliksen laskua.
Kolmas rata oli hyppis ja siinä ainoa tavoite oli, että alussa ei saa varastaa, koska minun on päästävä asemiin. Ennen radalle menoa nostin Rapsun kierrokset aivan yli ja treenasin lähtöä. Vaikeaa oli jo siinä, mutta saatiin onnistumisia. Radalla lähtö onnistui hienosti, Rapsu ei vohkinut aloitusta vaan tuli vasta kehujen ja kutsun jälkeen. Suorastaan yllätyin. Kepeille oli vaikea avokulmavienti, jossa rynnin sylkkärini liian pitkälle. Muuten meni hyvin, joskin lopun hyppykuvioissa möhlin jotain hylyn arvoisesti, vähän jäi hämäräksi mitä, mutta eipä tuolla niin väliä sillä puhdas rata oli menetetty jo aiemmin.
Eilen luppakorvat seikkailivat ruskaretkellä Kolilla. Ajankohta oli hieman huonosti valittu, koska samana päivänä siellä oli Vaarojen maraton eli ukkelia ja akkelia juoksenteli ympäriinsä. Onnistuttiin kuitenkin löytämään mukavia reittejä, joissa ei liikkunut ketään ja koiratkin saivat kirmailla rauhassa. Kolilainen heinä oli ilmeisesti erityisen hyvää, koska molempien sisäiset lampaat pääsivät valloilleen.
Muutoin ei mitään uutta. Alkuviikosta käytiin Topin synttärikävelyllä ja agilityn viikkotreenit jäivät väliin, koska Rapsulla oli rinnassa punoitusta eli pölyiseen halliin ei kannattanut mennä. Jospa ensi viikolla saisi taas jotain treenattua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti