Aamu alkoi mukavasti fysioterapia-/hierontasessiolla. Molemmille lupattimille oli aika Heliltä: Nuuskulle välikontrolli ja Rapsulle kausitsekkaus. Tulipa maailman parhain mieli, kun Nuuskuli oli aivan terässä. Mikään rasitus ei lihaksissa näkynyt eikä revähdyskohdat olleet mitenkään oireilleet. Nuuskulle sallittiin täysi treenilupa, saa vetää ihan täpöllä :) Tiesinhän minä, että Nupa on kunnossa, sehän on ollut kuin vetreä kissa treenien ja riekuntojen jälkeen, mutta silti odotin jotain kauheaa tuomiota. Kolmen viikon päästä sitten taas katsellaan miltä meininki näyttää, kun aletaan oikeasti reenimään.
Rapsukumikana koplattiin myös läpi, koska Rapen viime kerrasta on vierähtänyt tovi ja sehän on puuhastellut kaikenlaista vetojuoksusta vaellukseen ja agiliidosta vepeen. Joten eipähän tuo olisi ihme ollut, jos kaverilla olisi hieronnan tarvetta löytynyt, mutta eipä sillä. Pikkukanan lihakset saivat erityiskehuja eikä suotta, onhan ne mahtavat. Jostain syystä Rapea kuitenkin jännitti hieronnassa oleminen, mikä oli aika hassua, koska paikka, toiminto ja ihmiset olivat tuttuja. Rapsua jännitti alussa niin kovin, että koivet väpättivät varpaita myöten. Sitä piti pitää tassusta, jotta ressukka rauhoittui. Pötkötettiin sitten tassu kädessä session ajan. Käyhän se toki niinkin.
Rapsu oli aika epeli Nuuskun hieronnan aikana. Rapsu pötkötteli vieressä viltillä, välillä möyhi vilttiä mieleisekseen ja nuuskutteli kuivamuonasäkkiä papanat mielessään. Yhtä'äkkiä Rapsu jäykistyi ja alkoi urahdella. Oltiin ensin, että mitä ihmettä, mutta sitten huomattiin Rapsun tuijottavan muovisankon kyljessä olevaa koiran kuvaa ja murisevan sille! Mokoma mikälieberninpaimenkoira tuijotti röyhkeästi Rapsua ja ilmeisesti oli aikeissa tulla samalle muonasäkille. Minun piti vallan silitellä kuvan koiraa, jolloin Rapsu uskaltautui sitä nuuhkaisemaan ja havaitsemaan vaarattomaksi. Ilmeisesti Rapsulla on jotkut 3D-piilarit.
Iltapäivästä suuntasimme tollereiden hakuharkkoihin. Aivan huikeat olivat maastot tällä kertaa! Löytyi rinnettä, kuoppaa, juoksuhautaa, metsätietä jne. Monipuolista, haasteellista ja sai kehitellä mielikuvituksellisia treenejä. Molemmille otettiin kolme maalimiestä, jotka kaikki menivät valmiiksi piiloihin. Ensimmäinen oikeaan etukulmaan ilman apuja, toinen vasemmalla olevan rinteen takana olevaan juoksuhautaan ääniavulla ja kolmas oikeaan takakulmaan rinteeseen haamuna. Eka palkkasi pallolla ja loput namein.
Nuuskulla meni ilmömäisen hyvin! Nuusku oli aivan pro, tykitti epäröimättä osoitettuun kohteeseen ja toi ukkelit keskilinjalle. Seuraaviin treeneihin tulikin suunniteltua Nuuskulle jo haasteellisemmat kuviot. Pressut kehiin!
Rapsu olikin sitten mielenkiintoisempi pakkaus. Ensimmäinen ukkeli löytyi loistavasti. Toisella ukolla tuli sitten uudet kuviot. Kun lähetin Rapsun keskilinjan vasemmalle puolelle, se sukelsi samantien käteni ali ja juoksi täysillä oikealla olevalle kolmannelle maalimiehelle ja toi sen keskilinjalle. Rapsu sai siitä ilmavainun eikä kyennyt hakemaan kakkosta, koska kolmonen tuoksui nenään. Nooh, ei se mitään, otettiin uusi lähetys kakkoselle, jolloin Rapsu syöksyy toisen käteni ali, juoksee pienellä kaarella keskilinjan alkuun, jossa seisoi yksi ihminen ja haki sieltä ensimmäisen maalimiehen sinne jättämän tennispallolelun... Tuoksahti nenuun ilmeisesti sekin. Nooh, kolmas lähetys kakkoselle ja se onnistuikin sitten hyvin. Hetsasin Rapsua ennen lähetystä, jotta se lähtisi sinne minne pitääkin vaikka haistaisi mitä ja mistä. Rapsu ampaisi rinteen ylös, katosi näkyvistä ja palasi pian mukanaan juoksuhaudasta löytynyt maalimies. Jatkossa Rapsun treenien kanssa pitää huomioida tarkemmin tuulensuunta (vaikka ei siellä nytkään niin voimakkaasti tuullut, että olisin edes osannut arvioida), koska tuolla elukalla on ihan mahti nenä. Ja näköjään se tennispallopalkkakin pitää antaa kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti