Albatrossi

Nuusku, pieni albatrossi, liiteli tänään oikeaa rataa. Yli viiden kuukauden tauon jälkeen hullu punainen päästettiin vapaaksi. Ei enää yksittäisiä esteitä tai pientä helppoa fiilistelyä. Kuntoilun, rasituksen lisäämisen ja ultratarkan lihashuollon tuoman turvallisen tunteen siivittämänä Nuuskulle oli helppoa antaa lupa mennä lujaa. Nuuskis meni aivan hirveällä innolla, purki tauon aikana keräämänsä patoutumat ja oli enemmän kuin mahtava! Oma ohjaus nyt oli aivan hanurista, sillä huomasin heti, että juups, näiden luppakorvien ohjaaminen oli tosiaan aivan erilaista... Vauhdissa ei ollut eroa, Nuusku tykitti kevyesti Rapsun vauhtia, mutta se irtoaminen :)

Yllä noin sinnepäin piirros Annen tuomasta treenistä. Nupatsu lenteli ensin vaaleista palleroista 1-10. Heti sain huomata, että kakkoselle ennakoivan valssin on oltava ennakoiva Nuuskun mittapuun mukaan eli kääntämään aletaan jo Nuuskun ollessa aalla. Nelosputkeen punanuttu sinkosi pienellä käden liikkeellä ilman mitään epäröintiä tai kuikuilua lähdenkö pinkomaan jo kohti keinua. Seiskalle sekoilin saksalaista ja Nuusku oli siinä niin armollinen. Rakas pupu korjasi kauniisti tökerön ohjaukseni, sillä minulta ei löytynyt tarvittavaa ketteryyttä ja tiiviyttä ohjaukseen, mutta Nupa ei antanut sen häiritä, koska se oli lukenut tulevan jo ajatuksistani. Niin kaunista menoa, niin sairaalla intohimolla, niin upeasti koko ajan vähintään viisi askelta ohjaustani edellä, mutta mitäpä se haittaa, kun maailman viisain eläin tietää mitä Heidi tuumii.

Rapsun kanssa ensimmäinen osuus oli vähemmän tanssia. Rapsu lepatti vaaleista pallukoista 1-14. Kiva oli havaita, että selkäytimestä lähti ennakoivat ohjaukset Rapsulle ja Rapekin irtosi putkeen iloisesti. Seiskahypyllä kaverusten eroavaisuus tulikin sitten selvästi ilmi. Siinä missä Nuusku lukee ajatukset ja viisveisaa ohjauksesta, Rapsu lukee ohjausta ja vain ja ainostaan ohjausta vaikka miten koettaisin sille telepaattisesti viestittää aikeistani. Koska olin myöhässä ja löysä, saksalainen oli ties mikä nääntynyt etiopialainen. Sieltä se hupakko koetti minun ja siivekkeen välistä viikset vipattaen tunkea.

Toinen pätkä se vasta hupaisa olikin. Nuuskun kanssa mentiin tummista palleroista 3-12. Siis ei voi koira mennä väliä 4-7 niin makeasti kuin minun murmeli. Nuuskun kyky liihottaa kauimmaiset mahdolliset esteet on niin ihana. Ylipäätään tunne päästä tykittämään Nuuskun kanssa räkä poskella oli huikea, hyvä jottei itku tullut. 

Rapsuliinin toinen pätkä sisälsi tummien palleroiden 1-15. Rapsukan kanssa jouduin tsemppaamaan ohjaustani normaalin elukan tasolle. Rapsulla on pienemmät siivet eikä se sinkoa yhtälailla takaseinään, jos siellä häämöttää joku este. No, olisi Rape kyllä mielellään sujahtanut aalle kuutosen takaakierron sijaan.