maanantai 28. kesäkuuta 2010

Juoksuinen tokotyttönen

Pitkästä aikaa kaivettiin Rapsuttimen kanssa tokohärpäkkeet esille, iskettiin lelut kassiin sekä hevospaistia taskuun ja lähdettiin pesiskentälle heilumaan. Kovasti oli kuuma, joten pikatreenit pidettiin. Tavoitteena oli lähinnä palautella mieleen mistä oikein olikaan kysymys, joten ohjelmaan otettiin Rapsun suosikkia ruutua, kapuloiden roudaamista, seuraamista sekä paikalla makuuta. Pikkuisen sitä sun tätä siis.

Ruutuun lähetyksiä reenittiin ensin kosketusalustalle. Toimi hyvin lyhyellä matkalla, mutta jos matkaa pidensi, kirmasi neropattini painamaan ruudun reunusnauhaa alustan sijaan. Mussukalla ei ollut ihan selkeyttä hommassa. Vaihdoin alustan tilalle lelupalkan, jolloin Rapsuli tykitti määrätietoisesti keskelle ruutua. Lelulla saatiin mukavasti toistoja pidemmältäkin matkalta. Koetin loppuun vielä lähetystä kaukaa ilman valmista palkkaa ruudussa ja Rapsuli irtosi hyvin. Viimeiseksi otettiin vauhdilla lelulle.

Puukapulaa Rapsutin haki yhtä innoissaan kuin tsiljoona vuotta sitten treenatessamme. Noutokohdasta hieman kangastettu metallikapula tuli pari kertaa mallikkaasti, mutta sitten Rapsu alkoi läpsytellä korviaan ja tiputti kapulan tuijottaen sitä epäluuloisesti. Reaktio oli selkeä kärpäsampiasipörisijähomma, joten eipä siinä auttanut muu kuin todeta, että se oli sitten siinä. Pienen tauon jälkeen otettiin yksi onnistunut metallikapulan palautus käteen, jotta ei jäisi kammoa siihen.

Seuraamista palauteltiin mieleen ihan simppelillä askel ja palkkaus -meiningillä. Tiivistä, intensiivistä ja innokasta. Meni paljon paremmin kuin joskus silloin kauan sitten ja tuntui siltä, että siinä voisi harpata jo eteenpäin ja vaikeuttaa, mutta en uskaltanut, kun oli niin kivaa onnistua. Eikähän tuo olisi oikeasti viisasta hötkyillä tässä vaiheessa, kun vasta muistellaan koko lajia.

Paikkamakuuta loppuun. Häiriötä riitti niin kuin koko treenin ajan. Pesiskentällä harjoitteli joku pieni ihmisenalku polkupyöräilyä, ohi lenkkeili ihmisiä ja koiria niin kentän laidalla kuin kentän poikkikin. Rapsua ei mikään ylimääräinen kiinnostanut vaan siinä se makasi rauhallisena. Yhden kerran nousi seisomaan, mutta ei häiriöstä johtuen vaan sillä taisi vaan tulla ikävä.

Ei kommentteja: