Toipilas-Nuusku ei malttanut pysyä toipilaana vaan hillui kesämökillä kuin terveinkin kaveri. Hieman mietimme, että uskaltaakohan vesipetoa viedä veden läheisyyteen ilman, että sillä lähtee delfiini tassusta, mutta tulimme siihen tulokseen, että henkisesti aaltojen liplatus tekee sille hyvää.
Luultavasti hyvinvointi jäikin henkiselle tasolla ja huomenna Heli varmaan toteaa, että toipuminen ei ole ainakaan edistynyt... Nuuskuli laukkasi rannalla, pomppi järveen, riehui vesillä ja teki kaikki hulluksi. Nuuskis reagoi kaikkeen heti ja täysillä. Mikään asia ei jäänyt huomaamatta, mitään ei voinut tehdä ilman, että Nuusku oli paikalla ennen kuin ehti edes ajatella jonkin tekemistä. Nuusku grillasi, Nuusku rakensi kokon, Nuusku nosti lipun salkoon, Nuusku tiskasi, Nuusku lämmitti saunan, Nuusku teki polttopuita, Nuusku paistoi lettuja, Nuusku vatkasi kerman, Nuusku haki ruuat kellarista, Nuusku kävi ulkohuussissa, Nuusku tyhjensi kompostin, Nuusku ui ja huolehti muiden uimisista, Nuusku, Nuusku ja Nuusku. Yleensä Nuusku on itse rauhallisuus ja terästäytyy vasta toiminnan koittaessa, mutta ilmeisesti toimettomuus alkaa näkyä jopa tuossa lahnassa. No oikeasti meillä oli tolkuttoman hauskaa.
Rapsusta kuoriutui maailman paras venekoira. Se on niin rento elukka joka tilanteessa ja voi ottaa päiväunet milloin vain. No onhan tämä tullut koe- ja kisareissuilla jo huomattua, mutta tulipa nytkin. Kävimme useampana päivänä perinteisillä soutureissuilla saaria kiertelemässä ja siinä missä Nuuskua täytyy pitää paikallaan, jotta se ei päivystä ympäri venettä, harrasta vedenmaistelua yli laidan ilmeisesti testaten millä puolelle lilluu maukkain vesi, koeta pelastaa airoja ja hypi järveen, Rapsu asettuu joko veneen pohjalle tai keulaan kerälle ja ottaa tirsat. Välillä Rapsu katselee rantakivillä kyyhöttäviä lokinpoikasia tai yli lentäviä joutsenia, mutta pääosin se koisaa. Noh, muutaman kerran piti haukkua rannalle, jossa ilmeisesti liikkui Rapsun mielestä joku.
Rapsu on myös mahtava rantabeibe. Ehkä 90 % ulkonaoloajastaan Rapsu retkotti uimapatjalla ja otti aurinkoa. Se tykkää paahteesta eikä se hakeudu varjoon oma-aloitteisesti. Se vaan pötköttää onnellisena helteessä. Jos Rapsu ei söisi myrkkykasveja, uskaltaisin olettaa, että kyllä se tietää mitä se tekee, mutta simppeliydestään johtuen se ohjattiin välillä varjoon, jossa se pysyi ehkä 2 minuuttia ja sitten veri veti takaisin auringon palvontaan.
Juhannuksen koomisinta antia oli, kun yhdeltä sisäsaaren kävelyreissulta palattuamme mökin rannassa oli vieras koira ja Rapsun mielestä siinä oli aihetta hälytykseen. Rantaan tultuaan Rapsu kajautti väkevän hälytysujelluksen ja syöksyi samalla sisälle jatkaen reviirin puolustusta urheasti ikkunan läpi. Mokoma mamero. Nuusku sentään asettautuu rohkeannäköisesti ihmistensä taakse ja vaikuttaa edes siltä, että jos ihmisillä ei ole taitoa hoitaa tilannetta, astuu Nuusku puikkoihin. Tosin luulen Nuuskun vain näyttävän siltä, todellisuudessa se varmaan pinkoisi kärjessä karkuun, jos tilanne sitä vaatisi. Joka tapauksessa vieraileva koira oli tosi kiva, mutta uroksena joutui poistumaan kahden juoksuisen nartun reviiriltä.
Rapsun tämän viikon tokon treenaaminen eteni niinkin pitkälle, että otin naksuttimen mukaan mökille. Ensi viikolla ryhdistäydyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti