Nuuskutin kävi jälleen fysioterapiassaan. Kevyttä hierontaa ja laserhoitoa. Nuuskiksen liikkeet ovat jo varsin hyvät ravissa, se näyttää ihan koiralta eikä puupökkelöltä, mutta portaiden nousemisessa huomaa, että peräpäässä ei ole voimaa. Tämän vuoksi Nuuskuli on kainolokoira rappusissa edelleen.
Monet ovat sanoneet, että onneksi kipulääke turruttaa koiran, mutta Nuuskulla sitä ei ole tapahtunut. Nuusku on ulkona varsin kiinnostunut maailmasta ja haluaisi lähteä sitä kympillä tutkimaan. Koska Nuusku ei osaa varoa itseään vaan esimerkiksi ulkona kissan nähdessään haluaisi salamana poistaa sen maapallolta, joutuu Nuusku lenkkeilemään hihnassa. Kummallista meille molemmille, mutta harvennusreissuille lähteminen olisi Nupalla niin räjähtävä, että toipumisessa mentäisiin rutkasti takapakkia.
Ensi viikolla voisi koettaa Nuuskun rauhallista uittamista, jos Nuuskun kohdalla nyt rauhallinen ja uiminen edes mahtuu samaan lauseeseen. Nuuskis on aina tykännyt polskutella kahdeksikkoa järvellä, joten jospa se nytkin siitä innostuisi, koska se olisi niin hyvää hoitoa lihaksille. Epäilyttää vaan se malttaako pikkuinen epeli kahlata veteen rauhallisesti vai koettaako se rynniä sinne perinteisellä mahaplätskyllään. Nooh, ei auta kuin kokeilla.
Vakaasti olen päättänyt aloittaa ensi viikolla tokoilun pitkästä aikaa Rapsun kanssa. Koska yritän kuitenkin lipsua päätöksestäni, niin kirjoitetaan se tähän julki. Toko ja mejä kun sopivat juoksuiselle elukalle mainiosti.
3 kommenttia:
Vaikka nyt ei ilmeisesti treeniseuraa kaivattukaan, niin Ella kuitenkin ilmoittautuu Rapsun kanssa tokoilemaan. Voivat sitten yhdessä loistaa huisin hienoilla tokotaidoillaan XD
Aina saapi tulla kaveriksi :) Tosin meijän pitää kyllä ensin hieman treenata ite, että kehataan tulla seuraan. Muuten nauratte meille ihan liikaa. Vähän me kestetään, mutta ei ehkä vallan ylettömästi.
Älä nyt viitsi, ei meillä ole varaa nauraa kellekään. Se Rapsu on ihan nykyisillä taidoillaan juuri oikean tasoista tokotreeniseuraa Ellalle.
Lähetä kommentti