Aika paljon sain säätää joka kohtaa, mutta lopulta tuli vallan onnistuneita osuuksia sekä paljon uutta ajatusta treenaamiseen. Treeni oli oikein oivallinen minulle ja Rapsulle, koska kaikki kohdat olivat juuri niitä, joissa Nuuskun ja Rapsun erilainen ohjattavuus tulee esille. Sain todella tehdä töitä itseni kanssa, että en käyttänut selkärangasta tulvivaa nuuskuohjausta vaan ohjasin Rapsua. Huomasin myös, että olen joko tietoisesti tai tiedostamatta jättänyt treenaamatta tiettyjä kuvioita, koska en osaa ohjata Rapsulla moisia. Nyt siis täytyy tormistautua asiassa ja harjoitella myös Rapsun kanssa oikeasti eikä vaan aina keskittyä siihen, että on kivaa. Siis kivaa ei ole tarkoitus unohtaa jatkossakaan vaan treenata siten, että Rapsulla on hirmu kivaa ja ohjaajalla hirmu haasteellista.
Linjauksilla mentiin. Heti tokalle hypylle tarpeeksi ennakointia, että tulee pieni kurvi kolmoselle, johon linjausta että sujahdetaan hyvin neloselle. Siihen takaaleikkaus ja heitto vitoselle. Linjaus kutoselle, haltuun ja putkeen. Ennakointia kasille (tämä ei pelittänyt sitten ei mitenkään vaan keekoilin ihan omiani) ja koska R ei oikein irronnut, niin en layeroinut putkella vaan kipitin samaa puolta ja valssilla putkeen. Vekkiä hypylle 12, takaaleikkaus hypylle 14 ja siitä vauhdilla loppuun. Rasputinta piti tukea keppien aloitukseen linjaamalla sitä helpommaksi omalla liikkeellä.
Ehkä vaikeinta treenissä oli osata tehdä ennakointia liikkeessä, pakittaa en osaa ollenkaan ja muutenkin minun liike oli ihan ahterista. Pienillä esteväleillä ennakointi onnistuu, mutta heti kun pitää oikeasti juosta ja kuljettaa samalla, niin hohhoijjaa. Seisoskelua ja spurttausta tasaisen rytmityksen sijaan. Joudun myös Rapsun kanssa keskittymään kaikkeen niin paljon enemmän, että en muista käskyttää sitä sitäkään vähää kuin Nuuskun kanssa. Tarkkuutta siihenkin siis. Tosin syytän kokonaisvaltaisesta heikkoudestani osin sitä, että minulla oli hirveitä keskittymisongelmia, kun Nuusku-polo on potilas.
Nupatsu loukkasi selkänsä ja lanteensa alkuviikosta. Fysioterapiajakso käynnistyi ja kipulääkkeet on kehissä. Nuusku ei alussa liikkunut ollenkaan vaan makasi oikealla lonkalla. Nyt liikkuminen onnistuu lääkkeen voimalla, mutta rappusia tai hyppyjä ei kykene eikä kyllä saakkaan mennä vaan Nuuskutinta nostellaan. Vielä ei tunnu niin hyvältä, että N tulisi kotiintulijaa vastaan, mutta tänään N hilautui ruokapöydän kupeeseen ruoka-aikaan, joten ilmeisesti parempaan suuntaan mennään. :)
Jokatapauksessa agilityn SM-kisat jävät väliin, koska ei Nuusku siihen mennessä kuntoudu ja onhan se myös doupattu. Katsellaan miten paraneminen etenee ja tuleeko siitä vielä sama teräskoira kuin ennen vai lipuuko se sohvachampiooniksi. Itse veikkaan sohvaperunaa aivoaktiviteetilla höystettynä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti