tiistai 29. joulukuuta 2009

Sarin opissa



Nuusku ja Rapsu mahtuivat molemmat mukaan Vähäniityn Sarin agilitykoulutukseen ja olipas taas niin opettavaiset treenit ohjaajalle että hui. Tollerit pelasivat hyvin, joskin Nupa käynnistyi hitaanlaisesti, mutta alkoi kiihtyä sitä mukaa mitä treeni eteni. Rapsu oli mukavasti tulessa hela tiden, mutta minä olin kertakaikkisen surkea. Oma liike oli kauttaaltaan heikkoa, olematonta ja liikkeen ajoitus ihan päin honkia.

Ensimmäinen pätkä eli pallerot 1-25 meni Nuuskun osalta kohtalaisesti ottaen huomioon, että vauhti oli kateissa. Nuusku taisi olla vielä jouluisissa lammaspaistifiiliksissä. Kuvittelin ensin, että joudun tekemään takaaleikkauksen kepeille, mutta Nuusku maleksi putkessa sen verran hartaasti, että ehdin kipittää ennen kasihyppyä korean persjätön. Kepeille tuli Nuuskun kanssa hieman ongelmaa, koska N olisi halunnut loikkia renkaalle jo toiseksi viimeisestä välistä johtuen omasta sekopäisestä hortoilustani. Saatuani kepeille oman liikkeen kuntoon eli en kiihdyttänytkään ensin hulluna ja py ähtynyt kuin seinään, jotta en ajautuisi renkaan taakse, vaan jäin alussa hieman taakse, jolloin pystyin ylläpitämään liikkeen loppuun saakka ajautumatta liian pitkälle. Yhdelletoista tein Nupan kanssa saksalaisen ja oikein hyvin pelitti. Siinä vaiheessa Nuuskukin oli löytänyt kaasun enkä ehtinyt valssaamaan 12-13 väliin vaan tein takaaleikkauksen hypylle 13. Se ei haitannut, koska välistävedot pelittää Nuuskulla minun ollessa taempanakin. Sylkkäri kepeille 22 taipui kivasti ja vekki muurilla 23 vei Nuuskuttimen sinne minne pitikin.

Samainen pätkä Rapsun kanssa toi mukanaan toisenlaiset haasteet. Ennakoiva valssi ennen muuria käänsi Rapsun ennen muuria, joten minun piti koettaa saada nuuskuohjaustyyli heti alussa pois päältä. Vähemmällä ennakoinnilla R teki muurin oivallisen pienellä kaarteella, joten saatiin toimimaan. Olin aivan varma, että Rapsu on putkessa 7 hypyn 5 sijaan, mutta olin väärässä. Rapsu oli siellä missä pitikin ja tsäpäkästi. R malttoi pujotella kepit loppuun saakka. Saksalainen ei pelittänyt Rapsun kanssa 11 hypyllä vaan takaakierto vastaanottovalssilla oli mycket bättre. Rapulin kanssa välistävetojen tekeminen on niin kivaa, kun se tulee herkästi juuri kuten pitää. Ihana elukka! Kepeille Rapsu sujahti hienosti, kunhan vein liikkeen tarpeeksi lähelle hypyn 9/19 siivekettä ja jätin sille tilaa. Loppu oli kaunista Rapsun osalta, minä jäin seisoksimaan omiani.

Tokana pätkänä oli neliöt 1-14. Nuuskuttimella oli kierrokset noussut kivasti ja minulla kunto loppunut, joten tulos alkoi olla sen mukaista. Putkea 6 Nuusku kirmasi repeatilla, koska tumpeloin siinä jatkuvasti. Saatuani omaan liikkeeseen jotain tolkkua alkoi homma toimia, mutta tarkkana piti olla ja Nuusku vaati ehdottomasti haltuunoton ennen hyppyä 7, jotta kasi ei olisi mennyt takaakierroksi. Sylkkärillä kepeille ja loppusuora kovaa.

Toisella pätkällä Rapsutin, tuo ohjausherkkä olio, paljasti minun surkean ohjauksen hypyllä 4. En voi vain roiskaista sitä sinne kuten Nuuskun voi, koska Rapsu ei hae esteitä vaan se lukee pelkkää ohjausta, joten piti ihan kääntää ja ohjata. Jatko oli Rapsulle helppoa kauraa, välistävedothan on sen bravuuri. Aivan mahtavasti haetut kepit, mutta sitten Rapsulle sattui työtapaturma ja pujottelurytmi sekosi toistuvasti kolmos-tai nelosvälissä, en muista enää. Hyvin hämmentävää eikä ole sattunut ennen, mutta nyt se jäi päälle. Tehtiin hiukkasen töitä, että homma alkoi taas pelittämään ja nätistä lensi loppusuorankin, tosin yhtä matkaa, mutta kuitenkin.

Sarilta tuli tosi hyvää palautetta minun liikkumiseen, ajoitukseen ja rytmitykseen liittyen. Asioita, jotka periaatteessa tiedän, mutta eipä tule kuntoon. Mukava oli saada tukea myös omille pohdinnoille noiden otusten erilaisuudesta ohjattavuuden suhteen ja vinkkejä siihen miten tästä etiäpäin. Niin parasta oli reenata taas!

Ennen ja jälkeen reenilöiden päästiin lämmittely- ja jäähdyttelylenkeille Pepin ja Vapun kanssa sekä Enzon. Kovin suurta hippasrallia ei aiheutunut, mutta selkeästi mukavaa yhdessä himmailua.

Ei kommentteja: