Lihavat liitää

Nuuskun ja Rapsun joulu meni herkutellessa. Pimeys, -25 asteen pakkaset sekä yleinen laiskuus johtivat siihen, että Nuusku aloittaa tulevan vuoden laihdutuksen merkeissä. Rapsu onnistuu kuluttamaan energiansa vaikka ei mitään tekisikään, mutta Nuuskutin lihoo jo ruokaa nähdessään.

Joulupukin mielestä luppakorvat olivat olleet kiltisti ja molemmat saivat aukoa kuusen alta löytyneet lahjansa. Tosin omien hirvennahkaluiden löytäminen ei ilmeisesti riittänyt, sillä molemmat olivat innokkaasti auttamassa myös muita pakettien aukomisessa. Mikäs sen mukavampi apu kuin iloiset lahjankuorijat.

Joulukilojen karistamiseksi suuntasimme illalla tolleriporukan kanssa agilitytreeneihin. Ohjelmassa oli simppeli vauhtirata sekä irtoamisharjoitus.



Nuusku ja Rapsu suoriutuivat yllä olevasta radasta (pussi ja rengas vaihtoivat paikkaa, niin saatiin pimeä pussikulma ja suora linja renkaalle) leikiten, joskin Nuuskun hurmos esti korvia toimimasta hypyillä 14-15 ja ne tehtiin takaakiertona toistuvasti. Luulen, että siinä en ennakoinut tarpeeksi, koska olen yrittänyt iskostaa ohjaukseeni ennakoimattomuutta, jotta Rapsun kanssa saisin homman toimimaan.

Rapsu tekikin treenin loistokkaasti. Uusi puomin kontakti on tosin vielä hakusessa, Rapsutin ei taida oikein tajuta missä mennään, mutta eiköhän se siitä, kun päästään taas treenaamaan.

Lopuksi otettiin alla olevia irtoamistreenipätkiä lähetyksinä namialustalle.