Jatkoimme tuttua hyllylinjaa päivän agilitykisoissa Lieksassa. Nuusku osallistui piirinmestaruusskaboihin ja, noh, siinähän ne meni. Ekalla radalla lähdin heti alussa ahnehtimaan liikoja, jonka seurauksena palikat sinkoili ja väärä rata tulla humpsahti ennen kuin oltiin edes vauhtiin päästy. Turhat paineet karisi toisella esteellä ja viimeiset neljännellä, joten sen jälkeen ohjaus oli iloista ja vapautunutta eli loppurata meni aivan mahtavasti.
Tästä viisastuneena psyykkasin itseni toiselle radalle siihen tilaan, että vedetään rennosti täysillä, koska piirinmestaruusjuhlat meni jo sivu suun, joten mitään menetettävää ei ole. Se toimi hienosti, annoin vaan palaa ja Nuuskutin oli parhaimmillaan eli tuntui koko ajan, että kohta se lähtee lapasesta. Parasta liitoa semmonen :) Mutta sitten ajattelin nuolaista ennen kuin tipahtaa, sain jonkin aivohäiriön ja munasin kun oli kaksi estettä jäljellä. No, erinomainen rata muuten.
Rapsulla oli kolme kakkosen rataa, ja siinä vaiheessa kun päästiin ekalla radalla oltiin hilluttu kisapaikalla jo kahdeksan tuntia, joten paras terä oli poissa ainakin ohjaajalta. Se näkyi ekalla radalla, joka oli katastrofaalisin hyppis ikinä. Ohjaus aivan luokatonta eikä koiran omatoimisuudessakaan ollut kehumista. Mikään ei onnistunut.
Toiselle radalle valmistautuminen oli työn ja tuskan takana, mutta sain jotain virettä itseeni ja rata meni paremmin. Rata alkoi hienosti, Rapsu napsi kontaktit varmasti, pelastui putkihelvetistä ja oli ihan mahtava elukka. Rapsu osoitti paikoin jopa jotain irtoamiseniloa. Radalla oli kuitenkin Rapsun taidoille liian haastava kohta, jonka jouduin ottamaan sitten kaikkea muuta kuin järkevästi eikähän se sitten onnistunutkaan, joskin Rapsu meni kuuliasisesti siten miten sen sössin.
Kolmas rata oli paras ja sisälsi paljon hyviä osuuksia. Rapsutin sinkosi tuttuun tapaan aalle heti ensimmäisestä vihjeestä ja malttoi pujotella kepit loppuun putken siintäessä kirsun edessä. Kaikki kontaktit poimittiin nätisti. Tosin hyllyhän meille tältäkin radalta tuli, se perinteinen eli Rapsutin luikahti perässäni esteen ohi, koetin korjata ja sitten se olikin jo ihan muualla...
Ei siis tuloksia tälläkään kertaa, muutama hyvä rata, paljon hienoja osuuksia, mutta liian paljon tunarointia. Kisakalenteri menee uusiksi syksyltä eli kisat tipahtavat sieltä pois ja palataan, jos palataan, takaisin kisakentille joskus. Tällä hetkellä on tarvetta treenille ja ohjaajan motivaation etsinnälle.
2 kommenttia:
Jos yhtään lohduttaa, niin miekin urhoollisesti kaivoin itseni häpeän ja itseinhon suosta ja olin jo sunnuntaina pyrrin kanssa satumetsässä agiliitämässä. Kyllä se motivaatio taas palajaa, kunhan pitää välillä lomaa :) meinaan, treeneissä on ankeaa ja tylsää ilman ruusuneniä ja heidiä, eli siellä ON käytävä ;)
Kyllähän myö reenilöissä notkutaan :) Oon miekiin suosta jo ylös päässyt ja menossa ainaskii Kemiin kisomaan. Siellä on niin kivaa.
Lähetä kommentti