Jos Nuuskulta kysytään, päivän kisaradat olivat tosi hauskat ja menivät nappiin :) Minulla on hieman erilainen näkemys, hauskat ne olivat, mutta paremminkin olisi voinut mennä.
Ensimmäisellä radalla Nuusku paineli hurmoksessa lujaa eteenpäin. Radalla oli haasteita, joihin emme kaatuneet, mutta sitten ilmeni taas näitä Heidin alkeellisia mokia eli juoksemisen sijaan hän jää radalle töröttämään ja ihailemaan Nuuskun putkeen sujahdusta, joten jatkossa ohjaus on myöhässä ja joudun seuraavassa vaikeassa tilanteessa tekemään paniikkiratkaisun Nuuskun hypylle kääntämiseksi. Nuusku yrittää parhaansa mukaan korjata aiheuttamaani tilannetta, mutta jos kulma on sellainen, että siitä ei hypyn yli taivu niin sitten siitä ei taivu vaan silloin rojahtaa mahalleen riman päälle. Vauhtia se ei kuitenkaan hidastanut ja laukkasimme tyylikkäästi maaliin kera ensimmäisen rimanpudostusvitosen.
Toinen rata oli sitten jotain ihan käsittämätöntä. Tiesin jo radalle mennessä, että tuo ei ole meidän rata, mutta en osannut aavistaa, että Nuuskulla oli noin vahva näkemys radan muokkaamisesta meille sopivammaksi. Nuusku tempaisi suurella innolla radalle parit lisäesteet mukaan ja hauskuutti sekä itseään että yleisöä. Ja itseasiassa myös minua, koska nykyinen Nuuskusta radalla paistava ilo ja riemu on sellaista, että hyvältä tuntuu.
Pitää nyt koettaa kehitellä toimivaa ohjausta tilanteisiin, joista voisin selvitä ottamalla Nuuskun tiukasti käpälään, mutta silloin menettäisin vauhdin ja Nuuskun hulvattoman hymyn. Joten sen sijaan, että muuttaisin Nuuskun kiitettävästi irtoavaa pyyhällystä takaisin varmaan hissutteluun, koetan nyt sitten kehittyä ohjaamaan moista vauhtihirmua. Mieluummin lujaa ja illoisesti kuin varmasti hiippaillen. Toivottavasti joskus mennään lujaa, iloisesti ja varmasti :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti