Metsästä löytynyt ilahdutus.
Loukkaantumista seurannut hiljaiselo on ollut hiljaista, joten ei ole ollut paljoa blogiin päivitettävää. Lohikäärme sukelsi korvia myöten seniorielämään eli vietti kuukauden totaalisen treenitauon lepuuttaen niin aivoja kuin kroppaakin. Kolmikon eloon viimeisen kuukauden aikana on kuulunut lähinnä ulkoilua niin omassa kuin kaveriporukassakin ja - yllätys, yllätys - lomailua. Kaksijalkaisten keskieurooppalaisen kaupunkiloman ajaksi trio matkasi maalle hemmoteltavaksi. Käytännössä Rapsu hamstrasi sapuskaa kupuunsa minkä ehti, Sisu hamusi rapsutuksia 24/7 ja Nuusku oli maailman pysäyttävän lumoava (lue: pysäytti kauneudellaan ohiajavan auton ja sai kuskin juoksemaan luokseen kamera ojossa).
Maanantaina palattiin Lupukan kanssa agilitykentille ja suunnattiin Kuopioon valmennukseen teemalla paragility. Sisu oli hurjan taitava ja siitä hehkui viime kevään loukkaantumistani seuranneen "koira tekee kaikki duunit"-treenitavan anti. Yllättävän helppoa oli luukuttaa perusrataa, sinne se vaan irtosi tekemään duuninsa ja pystyi huikeisiin itsenäisiin suorituksiin.
Tokihan meille läksyjäkin tuli mukaan ja vetopuolen itsenäisten takaakiertojen kimppuun hyökättiin eilen illalla. Ensin tehtiin punaiselle hypylle ohjaajan punaisella sijainnilla, sitten sama vihreälle hypylle ohjaajan vihreällä sijainnilla ja toisella kierroksella siniselle hypylle samoilla sijainneilla.
Itsenäiset takaakierrot vetopuolelta.
Otettiin Silakan kanssa toisen kierroksen lopuksi irtoamisralli (1-5) hämyesteillä siten, että notkuin tuolla ruudukkoalueella. Pätevä otus!
Irtoamisralli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti