Putki syöttää kolmosväliin.
Alussa hämmennyin laitettuani kakkosväliin ohjurin onnistumista tukemaan, koska Sisupa se väisti ohjuria ja aloitti kepit suljettuna. Toistuvasti. Ohjuri huis pois, niin johan alkoi pujottelu pelittämään ja lohikäärme liihotti oikeaan väliin suomut sujona niin itsevarmasti, että suorastaan liikutti. Satu palkkasi keppien päähän, jolloin mie pystyin rauhassa jäämään paikoilleni ja vahvistamaan hankalan aloituksen lisäksi itsenäisiä keppejä.
Vaikka Sisun kepit on opetettu ohjureita hyödyntäen, niin miehän häivytin ohjurit pois jo kahdeksannella treenikerralla, joten ei sillä hirveän suuri "ohjurikokemus" ole. Nykyään niitä voi Sisulla ehkä hyödyntää joskus (toissapäivänä toimi), mutta näköjään ne voi myös haitata suoritusta (eilen häiritsi), koska vähäisen kokemuksen vuoksi Sisu ei varsinaisesti lue ohjureita. Niiden palauttamisesta vastaavissa paikoissa on epäilemättä enemmän hyötyä koirille, joille on opetettu esimerkiksi aloituskulmat ohjureilla. Sisulla ohjureita on hyödynnetty ainoastaan pujottelun perusteissa ja aloitukset se on oppinut ilman ohjureita.
Kokonaisuutena erinomaista edistymistä pikkukoiralta. Pitää kuitenkin vielä vahvistaa lisää täysin itsenäisiä hankalia avokulmia, koska aiemmin olen treenilöissä joko a) pitänyt oman liikkeen tukemassa Sisun etenemislinjaa tai b) sijoittunut tukevasti (enkä nyt tarkoita keskivartololihavuuttani), mutta nyt Sisu pystyi aloitukseen aikalailla ilman minua ja sehän on hienoa se.
Seniorijaosto oli Pärnällä mukana ja niille päivän kohokohta oli kahden eripuolille Pärnää suuntautuneiden lenkkien sijaan Satun tapaaminen pitkästä aikaa. Tollereiden hännät vipatti, silmät loisti ja mielet lauloi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti