Paraksaa!

Trio Höpönassut on viettänyt kolme laiskaa viikkoa. Ensimmäinen viikko meni aikalailla päiväunilla ja peruslenkeillä. Tovin makoiltuani ja sisällä oloon kyllästyneenä yritin kyynärsauvoilla metsälenkkiä, mutta ei varmaan yllätä, että lyhyeksi jäi. Olisi pitänyt olla paremmat käsivoimat, että niillä kepukoilla olisi jaksanut itseään hiloa yhtään mihinkään. 

Rapsutin Hapsutin päikkäreillä.

Parissa viikossa kyllästyin kyynärsauvojen rajoittamaan elämään ja siirryin ontumiseen ilman apuvälineitä. Voi sitä ilon ja riemun päivää, kun päästiin hauveleiden kanssa metsäpoluille ja hankiaisille linkuttamaan! Hidastahan se oli ja siitä seurasi rasittuminen ja epäpuhtaan liikkumisen seurauksena toinenkin jalka kipeytyi ja lonkka ja... mutta ketä haittaa, kun pääsi ulkoilemaan aurinkoon parhaassa seurassa!

Kyynärsauvojen lemppaus johti myös pieniin sisätreeneihin. Pikku-Sisu pääsi tekemään temppujaan, oravaa, mangustia, 15x10 cm laatikkoon änkeytymista ja jalkojen välistä peruuttamista. Kesäksi-rantakuntoon-kuin-hylkeet-Nuusku puolestaan sai tehdä suosikkitemppuaan eli etutassuilla läiskimistä eri objekteihin :D Rapsu Harmaahapsu puolestaan halusi herkkujen toivossa tarjota 2on-2off-asentoa tasapainotyynylle. Sinänsä mielenkiintoinen valinta koiralta, jolla aktiiviaikoinaan oli juoksukontaktit.

Rapsu on saanut vaihtuvan vuodenajan kunniaksi tassuihinsa lenkkarit, koska tassut allergisoituivat levittäytyvästä keväästä ja ärtyivät repivästä hangen pinnasta sekä sulaneet kadut kuorruttaneesta kivisorasta. Nyt ei Harmaahapsun tarvitse ontua ja kieltäytyä ulkoilusta. Oireiden helpotukseksi luppakorva nauttii antihistamiinia ja kortisonia sisältävää allergialääkettä minkä seurauksena rohmu on taas Rohmu isolla ärrällä. Koko ajan kuuluu surkea "miulla on ihan hirmuinen nälkä"-uikutus ja pöytäpinnoilta häviää kaikki syömäkelpoinen hetkessä. Rapsun iloksi ruuat meinaavat välillä juosta oma-aloitteisesti suuhun. Hankiaispellolla lumen alta tupsahti esille itsetuhoinen myyrä ja siinä missä Nuusku ja Rapsu koettivat teloittaa pikkujyrsijän Sisu halusi uteliaana tehdä tuttavuutta. Erilaiset on geenit kavereilla.

Mutta sitten itse asiaan: tänään se tapahtui! Vihdoinkin päästiin treenaamaan! Lähdettiin Heidin poppoon kanssa hallille ja juoksun aloittaneella Sisulla oli teemana itsenäiset kepit ja itsenäinen puomi. Sisu juoksi ja minä seisoin. Ekana kepukoita, vaaleat pallerot 4-7 siten, että pysyin vihreällä ruudukolla. Ihan törkeän hyvin veti pikkukelpi eikä kaivannut minua mukaansa kepeille. Sen jälkeen tummat pallerot 1-4 siten, että jäin vastaavalla tavalla keppien aloituksen tuntumaan, joskin miulla oli siinä ongelmia ja väkisin olin kipittämässä mukaan. Jotenkin ei tullut luontevasti tuohon kohtaan notkuminen, mutta parhaani yritin! Loppuun vielä hauskanpitona vaaleiden palleroiden rata 1-7 siten, että hilluin tuolla keltaisella alueella kutoselle asti ja sitten jäin taas paikoilleni ja annoin Sisun kepitellä yksin.

Toisella kierroksella tehtiin itsenäistä puomia, ensin vaaleat neliöt 1-3 siten, että pysyin ykköshypyn tuntumassa olevallla ruudukolla ja sitten tummat neliöt 1-4 siten, että sijoituin putken ja puomin väliselle ruudukolle. Hienosti teki pystykorva!

Tekisi niin kovasti mieli ilmoittautua pääsiäiskisoihin, mutta eihän siinä ole järjen hiventäkään, kun en voi juosta ja kuitenkin riuhtoisin kintun uudestaan telakalle. Mutta siitä huolimatta tekisi niin kovasti mieli ilmoittautua. Mietin jo, että onko miulle kasvanut joku kilpailuvietti, mutta sitten tunnistin ehta-aidon hedonismin. Kisaaminen Sisun kanssa on vaan niin kivaa, niin nautinnollista ja niin hienoa, että baanalle on päästävä. Saapi nähdä kumpi voittaa painin, Hedonisti-Heidi vai... niin, onko niitä muita?