Sisun päivän kunniaksi suomalaiset vetivät liput salkoihin ja
Sisun lauma lähti geokätköilemään. Hiukkasen hauska kätkö valittiin kohteeksi ja kyllä kannatti. Kovin on palkitsevaa löytää ajatuksella suunniteltu viritys. Matka oli semirankka, koska iso osa tarvottiin umpihangessa, mutta onneksi Sisu ja
Rapsu aurasivat hyvää polkua
Nuuskun ottaessa kevyemmin peräsimenä. Loppupäivän kaikki ovat ojennelleen ketaroitaan kohti kattoa, Sisulla tassuissa painaa lisäksi eilinen kisapäivä.
Geohauvat.
Kisamatka suuntautui Kuopioon. Mikkilän radat olivat vauhdikkaita, estevälit pitkiä ja estekulmat sekä sijoittelut sellaisia, että etenemislinjoja sai miettiä. Tykkäsin kovasti, oli haastetta, mutta kaikki oli myös tehtävissä.
Sisu oli ennen ratoja viileä ja rento, ei kiihkoillut mihinkään suuntaan vaikka hengailtiin hallissa minien, medien ja maksien suoritusten ajan. Vasta rata-alueelle astellessamme kääntyi nupit kaakkoon ja siinä vaiheessa se oli ainoastaan toivottua :)
Tehtiin huikeita ratoja, parhaita kisaratoja ikinä! Tuloksilla ei juhlittu (5/3. ja 3xhyl), mutta fiiliksellä siitäkin edestä ja se on tärkeintä. Lohikäärmeen aksasydän sykkii maailman isoimpana. Ei jää epäselväksi rakastaako otus lajia vai ei, antaako se kaikkensa vai ei, ja sokerina pullassa, haluaako se aksata juuri minun kanssani vai ei. Kyllä kaikkiin. Kaikki tehdään täysillä. Kaikki tehdään niin hyvin kuin osataan. Maailman paras joukkeen jäsen.
Mentiin lujaa kaikki neljä rataa. Ihan hurja vauhti, jäätävä itsevarmuus ja tulinen asenne :) Murina kuului mutkissa ja kepeillä, kun kelpi painoi menemään. Kaikista sykähdyttävintä oli, että kisaradoilla loisti kaikki se mitä treeneissä ollaan haettu ja vahvistettu: estehakuisuus ylitti ohjaajahakuisuuden. Sisu irtoili ilmiömäisesti (ja vähän vielä lisää :P). Tein pieniä ohjausvirheitä, joihin Sisu reagoi hienosti: se luki ohjauksen ja painoi kyselemättä menemään. Ei polttanut käämejään minun huonoudelle vaan otti ilon irti; jos se ohjaa tuonne, niin sinnehän mennään ja mennään täysillä! Ei kysellyt, ei varmistellut vaan luotti siihen mitä luki. Hyllytettiin tyylillä :D Tosin rehellisyyden nimissä on todettava, että tuli se kerran reteästi myös ohjauksesta läpi, mutta pienet lipsahdukset hurjalle lentoliskolle suotakoon.
Ratojen jälkeen tuomari tuli juttelemaan ja ihastelemaan Sisun vauhtia sekä tekemistä. Onhan Sisun meno mehevää ja ainahan se mieltä lämmittää, että edistyminen näkyy myös muiden silmään kuin omaan. Radoilla loistanut itsevarmuus ja estehakuisuus eivät ole tulleet itsestään vaan niitä on treenattu. Se on kannattanut, koska pikkukelpi oli jopa possu! Ja hyvä niin. Sen sisällä asuu niin iso diplomi-insinööri ja tiimipelaaja, että tasapainon löytäminen hieman ohjaajafokusoituneempaan suuntaan ei tule olemaan ongelma. Mutta voi olla, että vielä tovi lyödään halkoa possurovion alle, on se vaan niin makea painaessaan tukka tanassa pärinällä ohi. Sitä hurmosta jokainen ohjaaja haluaa suoniinsa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti