Veto ei toimi vai toimiiko sittenkin?

Keskiviikon treenin aluksi tempaistiin Sisun kanssa naapurikentän harjoitus kisamaisena vetona. Koska aivotoimintani oli hiema sumea, otettiin pariin otteeseen alusta, mutta ymmärrettyäni miksi ihmeessä kelpie on kepeillä A-esteen (7) sijaan, saatiin homma pelittämään. Lämmitti mieltä huomata, että kun Lupu saa kiikariinsa kepit niistosta (5) kääntyessään, se hakee kepeille tuulispäänä hetkeäkään epäröimättä, joten vaihdoin pakkovalssiin (5), koska en halunnut myöskään heikentää pikkuepelin himoa hakeutua sinne minne kirsu näyttää. Olisihan toki voinut linjatakin (6), mutta njääh. A-esteen (7) jälkeinen tilanne vaati persjätön, koska noissa kohdissa kelpiellä VETO EI TOIMI! Muilta osin hurjaa menoa, villiä fiilistä ja täydellistä kontaktiosaamista.

©TuomasHaverila

Omaan treeniin rakenneltiin sikermä viikonlopun tuomarin kakkosluokan ratojen muinaisista maneereista. Tässä treenissä VETO TOIMI! Mutta paikatkin olivat erilaisia. Päällejuoksuihin (5, 10, 16) lohikäärme tuli tulta syösten eikä putkeen (9) hirttäminenkään ollut ongelma, kun sinne mentiin vauhdista. Hirtot putkiin toimivat myös viime viikonlopun kisoissa aivan käsittämättömän hyvin. Toisin sanoen, vauhdissa veto toimii, pysähdyksistä lähdettäessä ei mitään toivoa.

Testasin kepeille lähestymisen (9-12) molemmilta puolin ohjaten ja toimi niin niisto (12) kuin päällejuoksu (10) ja ristiinheitto (13). Puomilla leijeröitiin, putken ja hypyn mittainen sivuttaisetäisyys ei tuntunut lohikäärmeellä missään. Kohtaa 14-17 koetin myös molemmilta puolilta ohjaten ja alapuoli tuntui paljon paremmalta, hyppyjen yläpuolella hengailuni oli aikamoista räpeltämistä.

Sisu on nautiskellut päivittäisestä joulukalenteristaan. Ilmeisen herkulliset ovat kalenterin antimet, koska huulia nuoleskellaan tyytyväisenä aimo tovi napostelun jälkeen ja ajoittain pienen kelpien näkee kirsu tuhisten kurkottelemassa kohti kalenteria. Seniorikaksikko on saanut tyytyä säälinameihin Sisun nauttiessa palkintonsa aarteista.