Kuvittelin, että alun irtominen (1-5) olisi haasteellisempi, mutta ei ollut. Tosi hyvin toimi vastaanotto jossain tuolla esteiden 3-4 tuntumassa ja siitä parilla askeleella heitto vitoselle. Ehdin kirmata lailla aropupun asemiin seiskalle. Halusin hyppyyttää kasihypyn ristiin sulavamman etenemislinjan vuoksi. Parhaiten sain Sisun välistä 7-8 puolivalssilla, koska hikari on hikari myös vauhdissa. Se tulee, kunhan vaan ajoissa tietää, että pitää tulla. Kisatilanteessa hikari saattaa kuitenkin olla hieman villi, joten harjoiteltiin siihen myös vahvemmin kääntävää ohjausta ja semmoisista toimi parhaiten jaakotuksen (7) ja poispäinkäännön (8) yhdistelmä, joskin silloin Silakka veti herkästi jatkoon ykköshypyn ysin sijaan. Minustahan se toki oli vain hienoa, koska ohjaajaan fokusoituneen koiran ohjaajalle kaikki hassut irtoamiset ovat aina niin hauskoja! Kokeilin kohtaan muitakin kuvioita, mutta ne meni lähinnä räpellyksen puolelle. Valssi (10), keppikulma (12) oli kakunpala ja persjättö keppien jälkeen pelitti. Linjaus (14), puolivillainen niisto (15) ja pussiin (16) heitto hypyn leijeröiden. Irtosi hyvin suoran ja kääntyi (18) vasemman kautta. Olisin halunnut koettaa myös toisen puolen siivekkeen kautta kääntöä, koska lyhempi matka, mutta en ehtinyt asemiin ja koska juoksin Sisun vasemmalla, kääntyi se myös vasemmalle. Päällejuoksu (20, 21) ja takaaleikkaus (22), jonka luontevuudesta yllätyin. Tuntui tuohon kohtaan omalle, ensimmäistä kertaa ikinä.
Pikkupotilas on voinut hyvin. Lenkit ovat olleet kevyitä, koska voisin kuvitella, että rasitus ei välttämättä tunnu hyvältä. Rapsu on liittynyt lyhyiden lenkkien lenkkeilijän seuralaiseksi, koska siitä märillä keleillä ulkoilu on hanurista. Silakka on sitten saanut omat ulkoilut ja siitähän sää kuin sää on ihan parasta! Harmillisesti vaan kohdattiin taas kerran hallitsematon irtokoira minkä seurauksena tulleita henkisiä vaurioita korjaillaan luultavasti tovi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti