perjantai 30. lokakuuta 2015

Kohti tuulihousuja

Lomapäivän aamulenkillä - vapaus aamun otsalampusta!

Muuan päivä oli aikomus lähteä toteuttamaan projektia TVA (no minuakin naurattaa :)), mutta saavuttuamme pesiskentälle olikin siellä joku muu, kehvelinen sentään! Mukaan olisi toki mahtunut, mutta autonrenkaan vedättäminen koiralla ympäri kenttää näytti siltä, että taidetaan hipsiä metsään. Yritys tokoilemaan oli hyvä, ehkä se taas tästä! En edes muista milloin olisi viimeksi tehty suunnitelmallista tokotreeniä. Sisulla riittäisi silmien paloa, mutta en vaan saa itseäni aktiiviseksi lajin suhteen. Projekti TVA on rehellisyyden nimissä muuttunut ihan vaan satunnaiseksi kalsaritokoksi, joten projektin päivitetty nimi voisi olla "Kohti tuulihousuja" (ja jotenkin minulla on sellainen olo, että olen todennut tämän aikaisemminkin).

Mietin jo jossain vaiheessa, että miten ihmeessä olen onnistunut olemaan varsin aktiivinen eri lajeissa tollereiden kultavuosina ja löysin vastauksen: samassa aktiivisuusvaiheessa olevat koirat puolentoista vuoden ikäerolla. Ne olivat mukana samoissa treeneissä, samoilla lenkeillä, viettivät yhteisiä lepopäiviä. Nykyinen yhden aktiivisen koiran ja kahden eläkeläisen yhteiselo on erilaista. Kun nuorimman ja vanhimman otuksen välillä on ikäeroa yli yhdeksän vuotta, on selvää, että samoissa riennoissa ne eivät joka päivä liiku ja yhteiset riennot mitoitetaan vanhimman mukaan. Mutta onneksi kaikki ovat tilanteeseen tyytyväisiä, joskaan pikkukoira ei varmasti pahastuisi, jos saisi joka päivä oman ripeämmän ekstrareippailun.

Lohikäärmeen alkuviikon poseeraus.

Onneksi edes aksan suhteen ollaan aktiivisia! Tosin omatoimitreenit ovat viime aikoina olleet vähäisiä, mutta niissä on aikomus ryhdistäytyä: keppikulmia ja sivuttaisia hyppyjä työn alle. Keskiviikon viikkotreeneissä päästiin pureutumaan sivuttaisiin hyppyihin oikein urakalla ja mikä parasta, ne onnistuivat. Alun otin "hyppyjen yläpuolelta" eli päällejuoksu (3) ja heitto (4), persjättö (5-6). Päällejuoksussa ei saanut silmät harittaa ja jopas toimi.

©HeidiUtriainen

Kotiläksyksi tuli putkesta (6) kääntyminen. Hirveän kauas miun mussukka liiti ja lähti kaarrattamaan hypyn (7) väärälle puolelle, mutta puolivalssilla pelastin. Haasteellisin paikka oli ristiinhyppy (23), johon saatiin onnistumisia, mutta tuo kohta pitää rakennella itsenäiseen treeniin. Vähän semmoisella vippaustyyppisellä ohjauksella Silakka tuossa luontevimmin liikkui, mutta rata poikkesi sen verran piirroksesta, että siivekkeen ympärikääntö antoi huonon linjan jatkoon, joten harjoiteltiin ristiin nakkausta vähän eri tyylillä. Toimi sekin ja Sisu oli minua huomattavasti parempi.

Pitkät viennit (13-14, oli pidempi kuin kuvassa) pitää ottaa työn alle, koska Sisu irtoaa takaakiertoihin kuin nälkäinen eläin, mutta näköjään irtoamiseen yhdistetty ohjaajan norsumainen rynniminen toi haastetta mukaan. Hauskuutta oli, että viime treenissä vastaava hieman haasteellinen kohta (16-17) sujui  nyt leikiten. Erityisen tarkka sain olla silmieni kanssa sivuttaishypyllä (20). Superhienoa treeneissä: A-este ja kepit. Niin ja treenin jälkeen rentouttava jäähkälenkki Lauran, Uffen ja Jumpen seurassa.

4 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Olen todennut, että jos johonkin oikeasti haluaa panostaa, niin eipä paljon muuta ehdi. Ruffella on ollut ihan liikaa lajeja (toko, aksa, paimennus, pk-jälki, pk-viesti), ei mitään mahdollisuuksia treenata kaikkea edes melkein kunnolla. Kymmenottelijasyndrooma siis. Koiran kroppa tarvitsee minusta kunnossa pysyäkseen myös pitkiä, useamman tunnin lenkkejä pari kertaa viikossa ja pääkoppa lepopäivän. Kaksi lajia on meille osoittautunut ihan maksimiksi nyt, kun toinen niistä on paljon aikaavievä toko. Siksi meille aksa ja pk-lajit ovat tällä hetkellä sellaisia satunnaisia kalsarilajeja :)

Heidi kirjoitti...

Niin samoilla linjoilla :) Tosin Sisun kanssa aktiivilajeja on vain yksi (aksa) ja kalsarilajeja kaksi (mejä ja toko). Treeni- ja kisapäiviä on viikossa 0-3, mikä ei kirjoitettuna kovin aktiiviselta kuulosta, mutta aksassa lepopäiviä lajista pitää olla pään lisäksi myös kropalla.

Satu kirjoitti...

Useammat kalsarit päällekkäin ja Joan tokoryhmään!... Voi voi, miten sen yhden tai kaksi lajia osaa valita...

Heidi kirjoitti...

Oon mie vähän miettinyt, että jos Joan tokoryhmään hiloutuisin, mutta katsotaan saanko aikaiseksi. Laiskalla on vaikeaa!

Joku joskus suositteli lajien kausittamista ja tietysti maastolajeissa se tuleekin luonnostaan. Silloin voi haalia useamman lajin ilman, että viikonpäivät loppuu kesken :) Ehkä se oli myös osasalaisuus siihen, että punaturkit hilluivat aksa-, toko-, mejä-, vepe- ja hakutreeneissä, sekä satunnaisesti viuhahtelivat muissakin lajeissa.

Tosin ykköslajin valinta ei ole ollut minulle koskaan vaikeaa :) Kakkoslajiinsa luppakorvat ovat omalla lahjakkuudellaan hyvin vaikuttaneet, joten nekin ovat tulleet aika tarjottimella. Muut on sitten jäänyt semmoiselle humputtelutasolle. Tai no, ehkä nuo ykkös- ja kakkoslajitkin ovat jääneet semmoiselle humputtelutasolle :D Tavoitteellisuus ilmenee hauskuuden kasvatuksena ja itsensä kehittämisenä kerta kerralta etevämmäksi.