Kivituhka kuumottaa ja kirsut käryää

Hyvissä treeneissä toimii kaikki. Paremmissa treeneissä myös asiat, joiden ei uskoisi toimivan. Parhaissa treeneissä uskomatttomat asiat eivät pelkästään toimi vaan ne toimivat mielettömän hyvin! Eilisissä aksatreeneissä oli niin erinomaista settiä kuin vain voi olla ja yhteistyön hurma oli huumaavaa: Salamannopea Intohimoinen Sykähdyttävä Umpi-ihana = S.I.S.U.

Osallistuttiin Lohikäärmeen kanssa Nooran vetämään TT-koulutukseen, joka alkoi ohjaajan fysiikkatreeneillä. Kuviot olivat osin tuttuja aiemmista koulutuksista, mutta mukava niitä oli kerrata ja enemmän pitäisikin kerrata, jotta omat lämmittelyt tulisivat rutiiniksi. Kyllähän sen taas huomasi, että oma liike oli niin paljon parempaa, kun kroppa oli oikeasti avattu ennen treeniä.

Rataantutustuessa treeni tuntui vähintäänkin vaikealta ja hankalalta muistaa (28 estettä), mutta yllättävän hyvin se jäi kaaliin ja vielä paremmin tuntui olevan kuviot hallussa ennen koiran mukaan ottamista. Taas tuli huomioksi se, että kun Sisu kääntyy, se kääntyy kuin minikoira. Sen linja on kuin minikoiran ja liikkuu käännöksen jälkeen kuin minikoira. Ei voi ohjata kuin maksia ei. Sitä pitää ohjata kuin maailman uljainta lohikäärmettä ohjataan, toisin sanoen rohkeasti, luottaen ja täsmällisellä ajoituksella.

Alle on piirrelty murto-osa ratapiirroksesta. Tehtiin tuo pätkä parillakin tavalla, mutta ykkössuosikiksi nousi puomilla leijeröinti. Kirmasin reteästi (kuvassa numeroimattomien) putkien alapuolelta ja ihan vallan yllätyin, että reilun sivuttaisetäisyyden lisäksi Lupsutin kesti tuulennopean pinkomiseni vastaanottovalssiin (6) ilman, että sen teki mieli ryysiä puomilta perään. Puomi oli törkeän hieno, takuuvarmaa Sisua.

Suosikkipätkä päivän treenistä.

Samalla pätkällä tehtiin myös versio ilman sivuttaisetäisyyttä, jolloin kipitin putkien yläpuolelta linjaamaan (6) ja siitä hirttämään (7), mutta oli kyllä vaikeaa saada kelpiä hirtolla oikeaan putken päähän, mutta saatiin siihenkin onnistuminen sekä hyvät vinkit jatkotreeniin. Mutta kyllä leijeröinti tuntui miljoona kertaa paremmalta, toki riskimpi, mutta Sisun kontaktiosaaminen on niin priimaa, että noissa tilanteissä voi vetää riskillä. Rohkea rokan syö, muut jääpi ilman!

Yllätin itseni treenissä muillakin rohkeilla valinnoilla mm. hamuamalla muutamia persjättöpaikkoja (ehdin enkä edes itsetuhoisesti) ja lähtemällä jossain paikoissa suosiolla takaaleikkauksiin. Erityisen yllättynyt olin A-esteeltä takaaleikkaukseen lähtemisen onnistumisesta, koska siinä jos missä tarvitaan ohjaajahakuisen ja nopean reagoijan kanssa täydellistä rytmitystä: ei voi olla yhtään myöhässä eikä yhtään ajoissa. Yleensä minulla ei onnistu kontaktiesteen jälkeen muu kuin suoraan juoksu, mutta eilen toimi ajoitus myös takaaleikkauksessa, toivottavasti toimii jatkossakin.

Treenin jälkeen lähdettiin porukassa jäähdyttelemään ja reippailun jälkeen vedettiin jäljet illaksi ja yöksi muhimaan. Tämä aamu aloitettiin kirsujen vipatuksella ja hyvin vipattivat! Kaatona oli pitkästä aikaa sorkka, joka oli miun kolmikosta niin ihana, että melkeinpä jokainen piti kirjaimellisesti nostaa pois sorkalta :)

Herra Hakkarainen unissakävelee? Vai sittenkin jäljestävä tolleri ohjaajansa kanssa?

Kuva: TiinaHiltunen

Pikkuinen lentolisko rentoutuu kirsua käyttäen.

Kuva: TiinaHiltunen

Sisu otti pientä häiriötä puussa roikkuneesta muovipussista, joten häiriötreeniä pitää ottaa ennen mahdollista koetta. Muutoin hyvää työskentelyä eikä Lupsu keulinut niin paljon kuin viimeksi. Taisi vaan kerran edetä kahdella jalalla... Rapsu veteli röyhkeästi kulmat suoriksi ja heilautti makauksille ainoastaan häntäänsä, ei sen kummemmin niitä merkkaillut. Muutoin kelpo jäljestys. Nuusku oli oma tasaisen varma itsensä, merkkasi kaikki makuut ja pysyi jäljellä kuin marsu poluillaan.