lauantai 1. marraskuuta 2014

Just-Poikinut haluaa masuaan rapsutettavan

Edellisen viikonvaihteen sain viettää eri pätevien pienten sairaanhoitajattarien hellässä huomassa. Kerrassaan mainioita otuksia, jotka olivat tyytyväisiä siihen, että päivien toimintana oli viereen käpertyminen ja toipilaan lämmittäminen. Eipä voisi parempia elukoita olla, joskin teetä ne voisi opettaa hauduttamaan. Etukäteen hehkutettu viime lauantainen kisareissu peruuntui ohjaajan sairastumiseen, mutta onneksi kisoihin matkannut susijengi takoi tulosta ja välitti riemun paikanpäältä myös parantolaan. Seuraavissa kisoissa ohjaaja varmaan lähteekin sitten lapasesta, koska sen kisajalka on vipattanut viime ajat ihan höpelönä eikä se ole päässyt radalle! Rohkenen epäillä, että se osaisi padota. Kelpiparka tulee saamaan vauhkon kartturin.

Tiistaina päätin olla terve ja painella treeneihin. Tehtiin muunnelmaa eräästä MM-finaaliradasta ja Lupsu oli eri hieno! Kerrassaan megalomaaninen ylpeys röyhähti rintaan keppien aloituksista, kelpi veti virheettömästi ja hurjalla itsevarmuudella sisään poispäinkäännös/takaaleikkaus/whatever-virityksellä.

Jottaintännepäinehkä-ratapiirros.

Viikolla saatiin myös perheenlisäystä, kun Lupsu synnytti urheilullista jälkikasvua. Hellästi ja huolella hoivatuista palloista ei voi kasvaa muuta kuin superpalloja! Emo voi hyvin, joskin on maailman hellyydenkipein ja kaipaa hellyyttä myös öisin. Nuuskuttimen säännöllisessä huollossa puolestaan löytyi pieni jumi takapäästä ja sen olinkin arjessa jo huomannut. Hyvin sai Heli jumia työstettyä, koska nyt metsässä kirmaa seniori häntä heiluen ja pelloilla se intoutuu jopa laukkaan.

Torstaina lastattiin Just-Poikinut ja muutama vastasyntynyt valkoiseen ratsuun, täytettiin satulalaukut Satulla ja Viirulla & Pikillä sekä Ninkalla ja Vapulla, ja karautettiin ProPerrolle. Ja taas, ihan huimaa menoa Sannan koutsauksessa! Emo oli liekeissä ja palkkautui lentävistä lapsistaan. Tosin takaaohjaus ei pelannut samoin kuin kotihallissa, mutta siihenhän on helppo lääke: enemmän muualla treenamista niin ohjaajalle kuin koirallekin.

Kauheesti oli esteitä ja jotenkin tälleen ne oli. Ehkä.

Ei kommentteja: